Venni on nyt 4 kuukauden ikäinen.

Pituutta 62,5cm

Painoa 6785g

Tässä ajassa tuosta pienestä ja heiveröisestä pojasta on kasvanut reipas ja iloinen poika. Äidin pienivauva edelleen, kuitenkin jo isopoika. 

V on jo tosi jäntevä, makoilu on ihan tylsää ja hän punkee itseään jatkuvasti pystyyn. Osaa viedä lelut suuhun, ja kaiken muunkin. Juttelee tosi paljon, ja on oikea hymypoika. 

Haluaa olla jatkuvasti liikkeessä, ja syli on maailman paraspaikka maailman tutkimiseen.

Kantoliina on ollut meille ehdoton ihan jokapäivä, molemmat nauttii. <3

Vllä on joskus tosi herkkiä päiviä ollut viimeaikoina. Vierastaa todella paljon, ihan tuttujakin ihmisiä. Säikkyy helposti, äidin äkillinen naurukin voi pelottaa. Tätä ei kuitenkaan ole päivittäin, joku ihme kausi lienee. 

Nukkumisen V handlaa tosi hyvin! 

Yöt menee parilla syötöllä, eli noin klo 21-9 välillä syödään kerran, max kolmesti. Aamulla kuudenaikaan seurustellaan ja halaillaan hetki, jonka jälkeen V jatka vielä unia parituntia. Tällöin äiti saa nauttia aamukahvinsa. 

Päivällä ei kyl sit nukutakkaan niin hyvin, V jaksaa olla pitkiäkin aikoja hereillä. Parit lyhkäset päikkärit ottaa päivällä, muuten sit höpötellään ja kanniskellaan. Mut ihmekkös tuo, kun yönsä nukkuu niin hyvin. 

Kaikenkaikkiaan, Venni on täydellinen. ❤️

Itse oon voinut nyt ihan hyvin, ruokahalu on tosin edelleen kateissa. Mokoma katos synnytyssalissa.

Oon ollut vähänväliä kipeänä, ihmekkös se kun ei muista syödä.

Mua harmittaa, kun ensimmäiset kaks-kolme kuukautta meni niin sumussa, etten muista juuri mitään muuta kuin itkua. En osaa täyttää vauvakirjaan mitään siltä ajalta. 

Neukkatäti kuitenkin lohdutti, että monilla menee sumussa jopa koko ensimmäinen vuosi, kolmekuukautta on siihennähden lyhyt aika.

Iso pettymys imetyksen epäonnistumisesta pyörii päässä edelleen päivittäin, itkultakaan ei vältytä. Arki kyllä helpottui kun imetys lopulta päättyi, aloin nauttimaan vauvaarjesta. Siltikin, oon ihan saatanan pettynyt ja surullinen kun en niinkin luonnolliseen ja tärkeään asiaan kyennyt,  mutta kirjoitan siitä joskus toiste.

Perhetyöntekiä meillä käy vieläkin, n. 4krt kuukaudessa. Lähinnä käy Vn kanssa kävelyllä niin saan hetken itselleni. Oon kyllä kokenut sen vähän turhaksi, meillä on perusasiat kunnossa ja tarttisin enemmänkin lapsenvahtia. 

Kaipaan kyllä omaa aikaa, ja aikuista seuraa. Toivon että jokupäivä löytyy joku, kenen kanssa tätä arkea pääsen jakamaan. 

Yksinhuoltajana deittailu vaan on aika mahdotonta, lasta kun ei deiteille mukaan halua ottaa. Mutta ehkä sitten joskus, eipä sen aika vielä olekkaan.

Kuukauden päästä meillä alkaakin mamma pilates, sekin on jo mahtavaa. Pääsen liikkumaan Vn kanssa, ja ylipäätään liikkumaan. 

Ja nyt taas raskasta ja rakasta arkea jatkamaan. ❤️

PS.

Mullahan oli hieno tarkoitus päästä ottamaan meistä hienot 4kk kuvat, jäi nyt kuitenkin taudin takia väliin. Otamme siis reilu 4kk kuvat kuhan olo helpottaa.