Töihin palattu

Tänään sitten alkoi työt puolentoista vuoden jälkeen. Toisaalta tuntui, että ei olisi pois ollutkaan, mutta toisaalta siltä, että olisi ollut pitkäänkin pois. Väkisinkin miettii, että osaako sitä enää mitään ja minullakin on nyt uusia vastuita työssäni. Tämä on toki myös mukavaa ja motivoivaa. Itse selvisin päivästä ihan yllättävän hyvin. 🙂 Lähinnä ajatellen, että lapsi oli nyt ekaa kertaa pitkän päivän päiväkodissa. Toki hän oli pitkin päivää mielessä, mutta uskoin hänen pärjäävän ihan hyvin.

Häntä hakiessa hän oli kuulemma n. 20min ollut vähän sen oloinen, että ikävöi. Oli itse mennyt omien rattaiden luokse ja istuikin niissä tutti suussa, kun hain. Minut näkiessä hän heitti tutin maahan ja rupesi itkemään. :'( Kotiin tultua tissiteltiin ja pötköteltiin sängyssä jonkun aikaa. Sitten tehtiin ruokaa ja syötiin, jonka jälkeen lähdettiin koiran kanssa ulkoilemaan. Kotiin tultua olikin melkein jo iltapalan ja -touhujen aika. Kyllä jää pieneksi yhteinen aika arkisin työn ja päiväkodin jälkeen. Teen ainakin tämän syksyn töitä 80%:sesti, joten minulla on yksi päivä viikossa vapaa. Se tuntuu kivalta ja vapaapäivistä täytyy sitten ottaa kaikki irti ja nauttia yhteisestä ajasta.

Ihanaa syksyn alkua kaikille!