Olen jo pidemmän aikaa ajatellut ruveta pitämään blogia. Kuitenkin sen toteuttaminen on kestänyt ja olenkin miettinyt, että mitä haluaisin kirjoittaa ja pitäisikö valita selkeästi muutama aihe, josta blogia pitäisin. Kuitenkin luonnolisinta itselle ainakin tällä hetkellä on kirjoittaa päiväkirjamaisesti siitä, mistä milloinkin haluan ja mitä on mielen päällä. Eli aiheet tosissaan voivat olla laidasta laitaan mitä vain liittyen pienen perheeni elämään.

Monen vuoden mietinnän ja harkinnan jälkeen tein parisen vuotta sitten ison päätöksen, joka muuttaisi elämääni todennäköisesti paljonkin. Enemmän ja vähemmän se toki onkin muuttanut, mutta ehdottomasti onnelliseen ja ihanaan suuntaan. Olin jo pidemmän aikaa elellyt ihan itsekseni ja tiesin haluavani oman perheen. Sanotaanko näin, että yksinkertaisesti kyllästyin odottelemaan parisuhdetta, jotta perheeni voisi kasvaa. Päätin yrittää saada lapsen ihan itsekseni keinohedelmöityksellä.

Eräänä päivänä vihdoin tein ratkaisevan päätöksen ja varasin ajan Väestöliitolta. Ensimmäisen lääkärikäynnin sainkin jo heti viikon päähän ja siitä alkoi jännittävä uusi matka. Prosessi eteni hyvin nopeasti ja kohta ensimmäinen inseminaatio jo tehtiinkin. Raskaaksi tulin kolmannella yrittämällä ja vauva syntyi noin vuosi sitten. Nyt on hiukan yli vuosi eletty sitten ihanaa perhe-elämää kotona ja olen nauttinut tästä ajasta aivan valtavasti.

Tällä hetkellä olen vielä lapsen kanssa kotona ja olen syksyllä palaamassa töihin. Vielä töihin paluu tuntuu toisaalta kaukaiselta, mutta kuitenkin siltä, että aika menee aivan liian nopeasti. Haluaisin vielä jäädä kotiin pidemmäksi aikaa, mutta kun kerran olen vanhempana yksin, niin valitettavasti talouden puolesta on jo palattava töihin. Ihanaa, että olen kuitenkin pystynyt vielä olemaan kotona äitiysvapaankin jälkeen. Tulee kyllä olemaan iso juttu tuo töihin paluu ja lapsen laittaminen päivähoitoon. Päivähoitohakemus on jo tehty ja odottelenkin seuraavaksi, että sieltä kuuluu jotain ja saan tietää mihin lapsi päivähoitoon joutuu/pääsee.

Haaveena olisi löytää ihana hiukan isompi koti  meille jossain vaiheessa. Nyt meillä on yksi makuuhuone ja se toki vielä riittäisi vallan mainiosti muutamankin vuoden. Toisena haaveena itselläni on kuitenkin saada myös toinen lapsi tähän pieneen perheeseen, joten ennen sitä olisi ihanaa muuttaa isompaan kotiin. Nyt asustelemme kerrostalossa ja hakusessa onkin löytää rivari, jossa olisi pieni piha. Meidän perheeseen kuuluu myös pieni koira ja jossain vaiheessa ehkä myös toinen koira. Ehkä sitten, kun on se oma piha.

Lapsi on nyt ollut nukkumassa kolmisen tuntia ja tämä on tätä ihanaa omaa-aikaa, joka nykyään on kortilla. Liian usein tulee itse valvottua myöhään juurikin tästä syystä. Yötkin on vielä kuitenkin katkonaisia, enkä olekkaan yli vuoteen nukkunut yhtäkään kokonaista yötä. Nyt onkin ajatuksena ystäväni kanssa toteuttaa tässä keväällä (hänellä hiukan vanhempi lapsi kuin minulla) äitien hotelliviikonloppu kahdestaan. Ideana on käydä rauhassa syömässä ja mennä ajoissa nukkumaan, tavoitteena kokonaiset yöunet.

Tällainen aloitus blogille ja odotankin innolla mitä tuleman pitää, nyt mentävä ainakin yrittämään nukkumaan menemistä niin jaksaa taas heräillä yöllä ja aamusta aikaisin.