Uusi päivä ja uusivanha väsymys

Vielä eilisestä…

Eilen oli ihana auringon paiste iltapäivästä ja lähdimmekin hiukan ulkoilemaan ja testaamaan uusia ulkoleluja. Ihanaa sitten, kun saa ottaa hanskat pois, kun tulee tarpeeksi lämmin. Eihän tollasilla rukkasilla mitään pysty tekemään, kun ei saa mistään kiinni. Lapsen kädet on vielä niin pienet, että en ole löytänyt hyvän kokoisia hanskoja joilla voisi oikeasti kunnolla leikkiä. Tässä hänellä on Molon vk rukkaset kokoa 1-2 ja kaupassa ne näyttivät tosi pieniltä, mutta ovatkin hiukan isot. Ehkä ovat sitten syksymmällä sopivammat.20160421_103455_0.jpg

KAHVI/VÄSYMYS

En ole koskaan juonut kahvia sanan varsinaisessa merkityksessä. Olen toki maistanut ja jos jossain on tarjottu, niin voinut juoda. Todella harvoin olen saattanut ihan itsekin keittää ja juoda kupposen. Jos/kun juon kahvia, niin laitan siihen paljon maitoa ja sokeripalan pitää olla suussa (”mummo”). 🙂

Nyt tällä viikolla olen kaivanut kahvinkeittimen kaapista pöydälle ja varmaan nyt kolmena päivänä keittänyt aamusta kupin kahvia. VÄSY! En kyllä tiedä piristääkö kahvi minua millään tavalla, en ainakaan ihmeellistä vaikutusta ole huomannut. Mutta ajattelin kuitenkin koittaa. Viimeiset pari-kolme viikkoa olen saanut nukuttua hiukan huonommin ja tietenkään väsymystä ei auta se, että itse menee illasta aivan liian myöhään nukkumaan. Se on kuitenkin sitä ihanaa omaa aikaa, kun lapsi on mennyt yöunille ja voi rauhassa itse puuhailla jotain omia juttuja tai vain makoilla sohvalla ja katsoa aivotonta hömppää (oc:n täydelliset naiset 🙂 ).

Katkonaisemmat yöunet johtuu siitä, kun lapsi on heräillyt yöllä enemmän ja nukkunut tosiaan vähän levottomammin. Tähän voi toki olla useita syitä. Hampaita on nyt taas puhjennut ja puhkeamassa, siitä syystä viikko sitten oli parina päivänä lämpö hieman koholla (tai ajattelin johtuvan siitä, toki voi muutenkin olla). Sitten olen pistänyt merkille, että meillä on lapsi tullut hiukan nuhaiseksi aina hampaiden puhkeamisen aikaan. Muuten meillä ollaan tämä vuosi oltu tosi terveitä. Pari kuukautta sitten oli vatsatautia, joka meni kyllä tosi nopsaa ohi (muutamalla oksennuksella). Ja kuten aiemmin kirjoitinkin, että meillä kyllä tuo kellojen siirto kesäaikaan vaikutti rytmeihin, niin toki sekin voi vaikuttaa yöuniinkin.

Ihanaa on kuitenkin tietää, että nämä tämmöiset ovat aina vaiheita, jotka tulevat ja menevät. Eli pirteämpi aika koittakoon jossain vaiheessa, ollaan nyt sitten ihan rauhassa hiukan väsähtäneitä. Huomenna lähden vanhempieni luokse muutamaksi päiväksi, joten ehkä siellä saan sitten viikonloppuna aamusta nukkua pidempään, kun mummi tai pappa voi olla lapsen kanssa. :) Ja tiedän, itse pitäisi malttaa myös päivällä ottaa, vaikka edes pienet unet tai lepohetki, kun lapsi on päiväunilla (kuten nyt). Olen tämän hiukan päälle vuoden aikana nukkunut päiväunet ihan muutaman kerran. Silloin, kun olin itsekin oksennustaudissa ja kun olen ollut todella zombie, enkä ole enää pysynyt hereillä. Päikkäreitä voisi ruveta opettelemaan ottamaan, kun nyt siihen olisi vielä mahdollisuus, kun en ole töissä.

Pääsääntöisesti lapsi on nukkunut aina hyvin, koska en ole kokenut olevani supersuper väsynyt, että en enää oikeasti jaksaisi. Ihan vauvana hän nukkui usemman tunninkin putkeen. Tuntuu, että mitä isommaksi hän on kasvanut, niin hiukan useammin yöllä on ruvennut heräilemään. Varmasti sekin vaikuttaa, kun on isossa maailmassa niin paljon uusia ihania asiota, joita olisi kerettävä tutkimaan. :) Minä voin sitten häntä puolestani teini-iässä herättää aamusta aikasin ja sanoa, että ””kosto on suloinen”. Ei vaan… :)

img_20160421_103245093_1.jpg

No niin… tämä äityli ottaa nyt pienen rentoutumishetken (kun aamu on jo siivottu), ennenkuin lapsi heräilee päikkäreiltä tuolta parvekkeelta.

Heräsikin jo… :) Just kerkesin tämän tallentaa.

suhteet oma-elama lapset