Viime viikolla käytiin taas ultrassa katsomassa miten mahassa voidaan. Miksi kaikki mahat ja masut ja muut vatsaa kuvaavat sanat tuntuu aina niin tajuttoman törpöiltä tässä yhteydessä?! Luulen, että sana ”masuasukki” on pilannut koko mahan maineen. No, maha se kuitenkin on ja siellä he kasvavat aivan kuten pitääkin. Vauva A:n painoarvioksi saatiin tuolloin 167g, vauva B tulee hienosti perässä 157 grammaisena. Olivat samassa istukassa, joten jatkossa heidän vointia ja kasvua seurataan kahden viikon välein. Sama istukka vihjaili myös identtisyyden suuntaan, mutta sille saadaan varmuus vasta kun vauvat ovat maailmassa. Ja toisen sukupuolikin saatiin selville, mutta paljastetaan ne vasta sitten kun toivottavasti jossain vaiheessa tiedämme molemmat.

Ultran jälkeisenä iltana menin suihkuun ja tuoksuin ihan ultrageeliltä. Toisin sanoen jännitykseltä, odotukselta ja ehkä vähän tämän raskauden oudoilta mieliteoilta, puolison hiusaineilta ja näköjään siltä ultrageeliltä. Kuvassa raskausviikkoja on 17+5, vatsa on huomattavasti isompi mitä esikoista odottaessa. Mutta käyhän se järkeen, siellä on myös tuplasti enemmän elämää mitä muutama vuosi sitten. Painoa ei ainakaan tähän mennessä ole tullut yhtä paljoa mitä esikoista odottaessa eikä pahoinvoinnit tai migreenitkään ole päässeet samoihin sfääreihin. Raskauden edetessä teen varmasti jonkinlaisen laajemman vertailun esikoisen ja kaksosten odotuksesta, tähän mennessä nämä raskaudet ovat olleet kyllä kuin yö ja päivä, kaksosraskauden eduksi.

Kolmisen viikkoa kaksosraskautta takana, vaikka ollaankin jo 16. raskausviikolla. Ennen ensimmäistä ultraa luultiin tietävämme mikä meitä odottaa, oltiinhan me jo kerran tämä koettu. Mutta mitä vielä! Vähän kuin olisi taas ensimmäistä kertaa raskaana, kaikki on niin uutta ja sekavaa, tuntemukset on ihan uusia ja raskaus on kaikinpuolin aivan erilainen mitä Milaa odottaessa. Hyvällä tavalla onneksi, tällä kertaa olen säästynyt pahimmilta pahoinvoinneilta, migreeneiltä ja muilta hormonikohtauksilta. Toki olen voinut pahoin ja päätäkin särkee vähän väliä, mutta ei mitään verrattuna ensimmäiseen raskauteen. Ja sanovat vielä että kaksosraskaudessa oireet tulevat yleensä tuplana, pah! Aamukahvikin on maistunut läpi raskauden joka aamu, muutamaa viikkoa lukuun ottamatta.

Kolmen viikon aikana on eletty kaikki tunteet läpi, kauhusta ja epäuskosta aivan äärettömään onneen ja kiitollisuuteen, pelkoon ja malttamattomuuteen. Sanoin muutama ilta takaperin miehelleni että kunpa vauvat olisi täällä jo, kunpa päästäisiin aloittamaan uusi arki ja tutustumaan uusiin perheenjäseniimme. Kaiken alun pelon ja kauhistuneisuuden tilalle on vihdoin tullut ihania ajatuksia kahdesta vauvasta, miten onnekkaita me ollaankaan kun saadaan kerralla kaksi vauvaa. Alussa kun tuntui että ajatukset pyörivät lähinnä auton vaihtamisen, taloudellisen paineen ja olemattomien yöunien ympärillä. Sitten tajuttiin, että tullaan näkemään kahdet ensihyvyt, ensiaskeleet, ja kaikki muutkin ensi-alkuiset asiat, ja kaksosilla tulee olemaan ihan oma side, josta meillä muilla ei ole mitään ymmärrystä. Kaksoset kuulemma kehittävät esimerkiksi oman salakielen ennen oikean puheen oppimista, kommunikoivat omalla kielellään sujuvasti muiden ymmärtämättä sanaakaan. Miten ihmeellistä!

Sitten on näitä ihan arjen tilanteita missä ei jotenkin näe vielä itseään kolmen alle 2,5-vuotiaan kanssa.

Miten kahta vauvaa imetetään, miten ne nostetaan samaan aikaan rinnalle? Miten niiden imetysotetta korjataan, tai siis että millä kädellä kun molemmat on varattu? Miten kahden vauvan tiheästäimusta selviää?! Miten ne saa kylvetettyä, kun taaperokin pitäisi pestä aina silloin tällöin suihkun alla? Oma hygienia jää todennäköisesti hetkeksi taka-alalle ja saan tyytyä jatkossa kuivashampoo + deodorantti -komboon. Mila on maistanut varmasti jokaista meidän saippuaa siinä vaiheessa kun yksi vauva huutaa punaisena kylvyssä, toinen sinisenä kylmissään odottamassa vuoroaan. Miten kolmen pienen lapsen kanssa käydään ruokakaupassa? Yhden kanssa yhtälö on ratkennut autokärryllä ja pienellä rusinapaketilla, mutta mihin ne kaksi muuta laitetaan? Pitänee ehdottaa paikalliselle Prismalle bussi-mallia autokärrystä, tai siirtyä kauppakassipalveluun.

Tässä on ilmeisesti syy miksi raskausaika tuntuu niin julmetun pitkältä – jää hyvin aikaa selvittää itselleen epämääräisiä asioita ja niiden kulkua. Ja ne kaikki tavarat ja hankinnat, niistä en tiedä edes mistä aloittaa.