Kevyen kukkaron viherpesto

 

En ymmärrä vihersmoothieita. Vaikka vetäisenkin useimpina päivinä aamiaiseni tehosekoittimen kautta, en tajua miksi laittaisin sinne sekaan selleriä tai pinaattia. Sanokaa vanhanaikaiseksi, mutta meikä vetää marjat marjoina ja rehut salaattina.

Salaatista rehuihin, tässä yksi mainio kikka lisätä vihreää lautaselle, peston muodossa nimittäin. Useimmat ovat varmaan hoksanneet, ettei pestossa tarvitse aina käyttää basilikaa, vaan tahnan voi surrata vaikka lehtikaalista. Minun pestooni humpsahti kasa rucolaa, muutama basilikan varsi sekä lehtipersiljan ja korianterin jämät.

Kutsun tätä kevyen kukkaron pestoksi, sillä suhteessa juustoa tulee tähän vähemmän kuin tavallisesti, ja pinjansiemenet on korvattu edullisemmilla siemenillä. Rucolakin on ainakin täällä Ranskassa edullisempaa kuin basilika.

Koin muuten pestoa surratessani herätyksen, kun tajusin, että maun suhteen voikukan lehdet= rucola. Aika magnifique! Jos asuisin Suomessa enkä täällä saasteen kyllästämässä etelä-Eurooppassa, niin oisin varmaan jo noukkimassa ekoja versoja metiköstä.

Viherpesto

reilu 100g/3 isoa kourallista rucolaa, basilikaa, voikukkan lehtiä yms.

2 valkosipulinkynttä

n.40g parmesaania/grana padanoa

50g manteleita

30g kurpitsansiemeniä

0,5 dl oliiviöljyä

loraus sitruunamehua

(hunajaa)

 merisuolaa

mustapippuria

Hienonna siemenet, valkosipuli ja juusto monitoimikoneessa karkeaksi seokseksi. Lisää rehut ja öljy, soseuta sileäksi tahnaksi tai jätä halutessasi vähän karkeammaksi. Maistele, ja lisää tarvittaessa öljyä tai muita aineksia. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Jos rucola tuo pestoon liian kitkerän maun, voit lisätä pikkutujauksen hunajaa tasaamaan makuja.

 

Pian kaikki siis rehuja keräämään!

Jos joku on kokeillut samaa nokkosilla, niin huikatkoon! Mietin, tarvitseeko lehtiä ryöpätä pestoon, vai riittääkö karkea surraus?