Kaiken oppii, myös surffauksen

 ”No miltä tuntuu, ootko surullinen kun lähdet jo pian pois?”, kysyi ystävä eilen kun rojahdimme marseillelaisen yliopistouramme viimeisenä päivänä kahvilaan lepuuttamaan sieluja ja ruumiitamme. Omaatuntoani kirpaisi hieman, kun tajusin, että en kyllä oikeastaan ole. Olen helpottunut, iloinen ja aavistuksen haikea. Kaikesta tapahtuneesta kasvanut, valmis uusiin oppeihin.

Aina kaikki ei mene kuin Strömsössä (useimmiten ei), mutta voi miten kiitollinen minä olen kaikesta kurasta ja vaikeuksista joita Ranskan pyrähdykseni aikana on satanut niskaan. Jos ei koskaan joudu räpiköimään, ei sitä ikinä kunnolla opi uimaan pitkiä matkoja. Toisinaan, jos onni ja järki ovat myötä, jotain jää pääkoppaan opetuksena menneistä seikkailuista. 

Esimerkiksi

Tee jotain itsellesi vaikeaa. Kun kerran oppii tekemään kunnolla töitä jonkin eteen ja epäonnistuu useamman kerran, kaikki sujuu myöhemmin paremmin ja kevein mielin. Semmoisille, jotka koittavat palauttaa uutterat tyypit maanpinnalle latelemalla vaikeuksista näytän pitkää kieltä ja esitän voitontanssin.

Pidä puolesi. Kun 900 euron takuuvuokra ei palaudu tilillesi viiden puhelinsoiton jälkeen, on pakko opetella vähän tiukemmat telefoonimaneerit.

Mahdollisuudet hurmata ihana mies itselleen kasvavat, kun menee suoraan kaunistelematta pyytämään numeroa.

Suo itsellesi sama lempeys jonka soisit muille. Kukaan ei tarvitse elämäänsä ylimääräistä piiskuria.

Ole positiivinen. Mikään ei ole rasittavampaa, kuin nillittävä ulkomaalainen. Itse ymmärsin tämän vasta ollessani kuuntelijan asemassa. Suu virneeseen ja superlatiivit käyttöön, pian kaikki onkin tosi magnifique ja fabuleux.

Jatka yrittämistä. Mikään ei ole niin tyydyttävää, kuin onnistua jossain missä oli alussa aivan pökälesurkea.

Kaiken oppii. Surffauksesta vasta höpisen, mutta kyllä sekin kesyyntyy. Elokuussa nähdään sekin.

Sielun ja ruumiin tanhuamista lauantaihinne kaverit, peace ♥