Joisin kahvia maalaillen meriruohoa

Kun elämä keinuttaa kohti uusia seikkailuja, väliin pujahtaa usein tyyni jakso, jolloin mieli lepää rauhassa eikä ole kiire mihinkään.

Aikaisempien ongelmien ja huolien pyyhkiytyessä kauas pois aikaa on moninkerroin, eikä oikein osaa sanoa, miten päin olisi. Ihan päinvastainen ja hupsu pulma, mutta tuleehan sitä mietyttyä: mitä tekisin, jos olisi aikaa mihin vain, eikä taivaalla pilven hattaraa.

Minäkin olen sellainen listatyyppi, kerrytän mielessäni projekteja ja haasteita tulevaa varten. Soittaisin oikeasti kokonaisia kappaleita kitaralla, olisin sukellusmestari joka ei pelkäisi syvimpiäkään pimeyksiä, opettelisin japania sekä koreaa, muistaisin venyttää lootusasennon joka ilta.

Mutta pian minä kyllästyisin kaikkeen, ehkä silloin tällöin muistaisin taas säännöllisesti harjoitella jotain hienoa taitoa. Kokisin huonoa omaatuntoa kärsimättömyydestäni ja ympäriinsä sinkoilusta. Aloittaisin taas uuden projektin, huolehtisin niitä keskeneräisiä ja kirjoittelisin lisää listoja.

Tällä kertaa olen päättänyt tehdä toisin. Perjantaina jännitän valamiehistön edessä ja kuuntelen tutkimukseni höykytyksen ranskaksi. Nyökkäilen ja koitan hymyillä. Laitan muistiinpanot laatikkoon ja suljen kannen. Kesäksi minulla oli kaksi vaihtoehtoa: ansioluetteloa kaunistava toimistotyö ja työpaikka, johon mennään veneellä. Ei tarvinnut kauan miettiä. Toimistot odottavat kyllä. Sillä välin keitän kahvia, leivon pullaa ja olen ilman huolen häivää, vapaasti hengitellen ja tukka merituulessa hulmuten.

Vapaapäivinä teen sitä mitä oikeasti haluan, unohdan kaikki hienolta kuulostavat projektit jotka todellisuudessa vain pönkittäisivät itsetuntoani. Keitän minttuhauduketta ja teen siitä jääteetä ystäville, juoksen pitkiä lenkkejä myöhään illalla, käyn tanssimassa, piirtelen meduusoja ja väritän kuvat vesiväreillä, kirjoitan tunnelmani päiväkirjaan. 

Kovin tavallista, mutta melko täydellistä. Valmistautumista uusin kuvioihin.

Paix et amour, rauhaa ja rakkautta ♥