Morottelua ja voisnobbailua eli mitä Ranskasta jäi käteen

 

Ostin eilen lentolipun, yhdensuuntaisen sellaisen.

Kolme vuotta Ranskassa on kulunut täyteen, ja nyt alkaa olla aika sanoa heippa ja kiitos kaloista. Pieni vastakulttuurishokki tekee tuloaan, päässä heittää jo vähäsen, mutta ihan hyvällä tavalla.

Olen vasta viime aikoina myöntänyt katselevani maailman menoa hieman ranskalaistuneiden kakkuloiden läpi, ja pienen mietinnän jälkeen lista kasvoi kasvamistaan.

Tässä ensimmäisenä mieleen tulevat ranskismini:

• tervehdin muita lääkärin odotushuoneissa ja huikkaan lähtiessäni kaikille heipat
• syön suklaata kerrallaan vain pari palaa
• teitittelen ihan kaikkia
• hyvä ateria ei onnistu ilman aperitiiviä
• meikkaan tummat sisärajaukset silmiin
•  raivoan äänekkäästi suojatielle pyrkiville autoille tietä ylittäessäni (omilla vihreilläni)
• kävelen päin punaisia…. (tällöin en kyllä raivoa)
• menen villapaidassa baariin
• syön ihan sikana voita enkä voi ostaa muuta, kuin sitä suolakiteillä varustettua herkkua (Noirmoutier tai Isigny ovat parhaita)
• huidon puhuessani aevan jumalattomasti
• osaan korjata rikkoutuneet ikkunalasit (naapurin tunteidenosoitus mahdollisti projektin)
• en tee hiuksilleni mitään
• yksi camembert -kiekko/henkilö on juuri sopiva annoskoko
• ostan parempia tuotteita ja maksan ekstraa pientuottajien puodeissa
• olen oppinut arvostamaan matematiikkaa

Kuulostaako tutulta? Toivottavasti lista pysyy aisoissa, sillä tiedättehän mitä näistä ranskalaisista sanotaan…

Taitavat tietää itsekin, ainakin tästä läpästä päätellen:

Jumalat loivat täydellisen maan, Ranskan, jossa oli kaikkea mitä kuvitella saattaa. Muut maat tulivat kateellisiksi, ja nostivat suuren metakan. Niimpä jumalat laittoivat sovitellakseen suurimmat mesoajat Ranskaan.

 

Bisous kamut!