Valoisa mieli ja vauvaviikunoita
Tiedätte varmaan, miten ihan pikkuseikatkin värjäävät tulevaisuuden mielessämme. Jos jossain tökkii, ei mikään tunnu onnistuvan. Horisontti on harmaa ja sumuinen.
Kun asiat taas järjestyvät, niin kuin asioilla on tapana tehdä, maailma on ihmeen valoisa ja lempeä. Kaikki onnistuu ja into täyttää mielen.
Muutaman asian järjestyttyä tänään minunkin mieleni on kirkas ja valoisa. Lupaus kesästä muuttui heti ystävällisemmäksi. Vaaleanpunaisia puita ja vauvaviikunoita, niitä tarjoilen siivittämään tuultani.
En oikein välitä kukkametaforasta, nupusta kauniiksi kukinnoksi. Pinnallista hetken huumaa, kun taas nämä viikunat, siinä vasta jotakin. Kukasta hedelmäksi, kuin huojentunut mieli suuren työurakan jälkeen.
Tällaisina hetkinä, kun vaikeudet kääntyvät voitoksi, päässäni soi siskoni minulle esittelemä kappale.
Biisi itsessään ei ole niin ihmeellinen, mutta sanoissa on suurta viisautta.
Joskus täytyy elämän potkia turpaan, niin, että sattuu kunnolla
Muuten ei voi onnea oikeasti tuntea
Ja kun se sattuu kohdalle, niin se tuntuu siltä
niin kuin joku päästäis kädet kurkultas
ja sanois, nyt saat hengittää
– Goon: Kaiken ei tarvitse
Nyt hengitän vapaasti, ja pian syön viikunoitakin, kunhan ovat pulskistuneet auringossa ja kasvaneet tarpeeksi.
Suukkoja ja rentoa oloa keskiviikkoonne, meikä lähtee nyt labraan tutkimaan meduusoja!
