”Vaikka säännöllinen alkoholin nauttiminen on teoriassa hyväksi sydämelle, kohtuudessa pysyminen saattaa osoittautua vaikeaksi. Jos lääkäri suosittelee lasillista päivässä, joku siirtyy kahteen ja kolmas suurkuluttajien sankkaan joukkoon. Tutkimusten mukaan vain harva pystyy pitäytymään tasaisen pienessä kulutuksessa, jossa hyödyt olisivat haittoja suuremmat.”

-Tiede 04/2014

Uusimman Tiede-lehden artikkeli punaviinin säännöllisen nauttimisen eduista on päätöntä soutamista ja huopaamista alkoholin hyödyistä ja haitoista. Lukuisten tutkimusten ruotimisen jälkeen artikkeli päättyy kuitenkin yllä lainattuun patinaan, tuloksena plusmiinus nolla.

Eihän sitä nyt lehdessä voisi kannustaa ihmisiä juomaan. Mitä siitäkin nyt tulisi, ojassa pian kaikki.

Kummasti lasi päivässä onnistuu ranskalaisilta, espanjalaisilta, italialaisilta ja muilta tyypeiltä. Vaikka kurkusta kulahtaisikin enemmän kuin se yksi lasillinen, niin se ei ainakaan ole pullo päivässä eikä varsinkaan yksin himassa.

Meikää kiehuttaa.

Onko suomalaisten taipumus alkoholin liikakäyttöön jotenkin tieteellinen perustotuus, perimäämme kirjattu ominaisuus? Haiskahtaa  kovasti nykyisen hissuttelevan alkoholipolitiikan lobbaukselta.

Ongelmaa en kyllä kiellä. Ratkaisukeinot tosin ontuvat pahasti.

Kieltojen sijaan juomakulttuurin kasvojenkohotus lähtee tosi pienistä jutuista. Esimerkiksi:

Suomi on harvoja maita, joissa juhlien omat juomat periaate tarkoittaa itse ostettujen pullojen omimista itselleen. Sen sijaan, että bileiden juomatarjoilut nostettaisiin pöydälle kaikkien yhteisiksi, jokainen naukkailee omia eväitään. Ja miksi?

No pitäähän jokaisen varmistaa itselleen kunnon humala.

Niimpä niin.

Pieni skarppaus voisi olla toisinaan paikallaan.