DIY kierrätyssisustusta

 

Olen ihan mahdoton sisutusjutuissa. Pienenä piirtelin innoissani suunnitelmia opiskeluaikojeni tulevasta yksiöstä tai kaksiosta. Suunnitelmat ja tyylit muuttuivat koko ajan, välillä haaveilin japanilaisesta tummasta puusta ja matalista huonekaluista, toisinaan räiskyvän vivahteikkaista tuhannen ja yhden yön tarinoiden väreistä valtavissa lattiatyynyissä ja matoissa, silloin tällöin mieleni kaipasi huvikumpumaista leikkisyyttä kotoisen skandinaavisilla muodoilla ja puulla.

Samalla linjalla olen vieläkin. Lähdin Ranskaan matkalaukun ja rinkan kanssa, enkä ole vielä joutunut sisustamaan yhtäkään asuntoa itse. Olen saanut vähän lisää miettimisaikaa ekaan ihan omannäköiseen kotiin. Sitä odotellessa olen harjoittanut lähinnä antisisustusta aika kotikutoiseen tyyliin.

Nykyisen asuntomme pääasiallinen sisustukomponentti on selluloosa- joko viherkasveina ja kukkina, seinillä kortteina ja julisteina tai origameina killumassa katosta. Meillä on kotona hirveästi ylimääräistä paperia yliopistolta, joka joutaa kierrätykseen ennemmin tai myöhemmin. Ennen joulua purin matematiikan ja ohjelmoinnin kurssien aiheuttamaa aggressiota taittelemalla tehtävämonisteet paperilinnuiksi. Kyllä helpotti!

Olen salaa vähän ylpeä miten olen saanut somistettua kotia kaikella roinalla, näistä projekteista selviää kuka tahansa!

kurjet.JPG

kurjetvert.JPG

kattokukat2.JPG

maalattupurkki.JPG

akvarellilattia.JPG

maalilaatikko.JPG

koristeseina.JPG

kattokukat.JPG

 

Onko teillä somia ekovinkkejä kodin kaunistukseksi?

Puheenaiheet Sisustus DIY Vastuullisuus

Gluteiiniton tyyppi- pastanhimoosi on vastattu!

Shhh, meinaan paljastaa tärkeän salaisuuden. Noh, ainakin itselleni supertärkeän, tällainen ruokafanaatikko kun olen.

Gluteiiniton elämä on aika hankalaa ja tylsää. Ei voi syödä oikein mitään, pizzat, leivät ja pastat ovat historiaa. Onhan noita korvaavia tuotteita, mutta kovin kuivia ja kalliitakin ovat.

Ähähäää niin vissiin! Meikäläisen ei ole kyllä tarvinnut nälkää kärsiä jätettyäni kotimaiset viljat ruokavaliostani, tai sen koommin tehdä hurjia kompromisseja lempiruokieni suhteen. Alkutaipaleella en edes kaivannut perushiilarilähteitä, vaan söin aika paleotyylisesti korvaten viljat vihanneksilla. Pastavatsani alkoi kuitenkin pian kurnia silloin tällöin, ja löysin pian itseni keittiöstä vuolemassa kesäkurpitsasta raakapastaa. Oikein maukasta sekin, mutta tosikulinaristia ei noin helpolla huijata. Nyt kaivattiin sitä oikeaa tavaraa, ei varsinkaan niitä kaupan maissikiemuroita. Epätoivon vallassa ostin muutaman kerran King Soba merkin nuudeleita, joista sain Ranskassa pulittaa lähemmäs 6 e/300g paketti.

Vastaus ongelmaani löytyi loppujen lopuksi omasta kaapistani. Taisi jopa olla monsieur, joka totesi ramen-keittoon päätyneiden riisinuudeleiden maistuvan ihan nauhapastalta. Dieu merci! Etnisistä kaupoista löytyvät lituskat riisinuudelit ovat täydellinen pastahuijaus, koostumus lähentelee jopa tuorepastaa. Helsingistä samaa merkkiä löytyy ainakin Vi Voanista Hämeenkadulta, paketin hinta pyörii muutamassa eurossa ja riittää ainakin meillä neljään nälkäisen ateriaan.

 

riisipastapaketti2.JPG

riisipastapaketti.JPG

pastalautanen.JPG

Menee läpi kuin väärä raha, joudun nykyään ostamaan kerralla tuplasatsin myös kavereille. Kaikki mikä vehnäasioissa huijaa ranskalaisa, huijaa varmasti ketä tahansa muutakin.

Älkää siis enää kärsikö surkean ja kalliin pastan äärellä gluteiinivammaiset toverini! Olit sitten viljoja aktiivisesti välttelevä hemmo tai lyhyemmän ruokavaliokokeilun aloittanut, pidä tämä vinkki mielessä! Taidankin surrutella huomenna lehtikaalipeston näiden kavereiden seuraksi.

PS. Luulisin nuudelien soveltuvan myös herkimmille keliaakikoille, tuote kun on täyttä riisiä, enkä usko samalla tuotantolinjalla pyörivän muita viljatuotteita.

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta