Kun sheivasin villapaitani

 

Minulla on uusi lempivaate. Ihana ihana COS:in aleista nappaamani 100% villainen muhkuneule on päälläni noin joka päiva ainakin jossain vaiheessa, vaikka sitten ihan vikaksi iltateellä. Juuri sopivan löysä rentoiluun, mutta näyttää samalla ihan sopivan siistiltä huulipunan ja jättikaulakorun kanssa (samaa voi tosin sanoa suunnilleen kaikista omistamistani vaatteista, joten…).

Kaikesta COS:in neuleista kuulemastani suitsutuksesta huolimatta edessäni on kuitenkin tragedia: maailman paras paitani on ihan megasupernukkainen reilun kuukauden käytön jälkeen. Järkyttävää petosta! En tiedä millä standardeilla tämä on laadukas neule, varmaan sellaisilla joiden mukaan vaate kestää hyvin 10 vuotta kun sitä käyttää 2 kertaa vuodessa. Kunnon villavaatetta voi pitää päällä joka päivä 10 vuotta ja se on silti ihan OK. 

nukkavillis.JPG

poorvillis.JPG

Villisraukkani!

Mutta ajat muuttuvat ja meikä sopeutuu. Nypin tässä yksi päivä nukkaa paidastani, kun monsieur ilmoitti, että ei, tuo tehdään partaterällä. Poikaystävä ei ehkä ole paras vaatehuoltokonsultti, mutta oli pakko kokeilla. Meikän venus oli ainoa saatavilla oleva työkalu, ei ei kun sheivaamaan. Kyllähän se kai vähän toimi, nukka piti lopuksi pudistella neuleesta, mutta ehkä jotain eroa oli huomattavissa.

Onko tää ihan yleistä marttatietoutta vai joku ranskalaisten hullu juttu? Ja toimiiko homma pidemmän päälle vai onko tuloksena reikäneule? 

 

Vaatejorinan lisäksi pieni kulttuurianekdootti:

Tiedättehän miten suomalaisten small talk-kykyjä aina väheksytään. Että ei osata ja ollaan kauhean jäykkiä, puhutaan ihan sopimattomia.

Välillä tuntuu, että hei, kyllä tää tästä. Moikkailen pokkana vihanneskauppiastani (minulla on vakkari vihanneskauppias!) joka aamu ja kun näen kampaajani kadulla, riittää vain, että molemmat huutaa suunnilleen samaan aikaan ca va ja jatkaa matkaa. Aika älytöntä mutta tosi helppoa.

Sitten poikaystävä kertoo törmänneensä tuttuun suomalaiseen bussissa. Mitäs kuuluu ja niin edelleen. Tyyppi alkaa kertoa ummetuksestaan.

Enough said.

Nyt tosin porkkanakakkua ja House of cards, ah mikä setti!

B i s o u s

Muoti Höpsöä Päivän tyyli Trendit

Toripäivä ja lähiruokaa

Ranskassa parasta ovat torit. Keskiviikko on perinteisesti toripäivä kaikkialla, mutta isommissa kaupungeissa kannattaa olla haukkana vaanimassa, minkälaiset markkinat minäkin päivänä on: toisinaan tarjolla on vähän kaikkea paikallisherkuista lompakoihin, tiettyinä päivinä torille taas kokoontuvat ainoastaan kukka- tai vihanneskauppiaat. Minulla on tänä vuonna käynyt sen verran hyvä mäihä, että talomme parvekkeelta näkee suoraan toripaikalle. Sen kun kurkkaa ja hyppää sekaan jos näyttää hyvältä!

Tänään meidän torilla oli kukkapäivät.

DSC03889.JPG

DSC03902.JPG

DSC03904.JPG

Meidän kotikulmamme Cours Julien on vähän tällainen boheemi taiteilijakortteli, jossa aina keskiviikkoaamuisin metroaseman vieressä kokoontuu luomutori. Yleensä missaan tapahtuman lukujärjestykseni takia, mutta tänään pääsin katsastamaan tarjonnan. 

DSC03925.JPG

DSC03921.JPG

Saanko kerto miten salaattia kuuluu myydä? NÄIN! Miksei Suomessa saa sekamelska salaattia kaupasta? Salettiin lähtis käsistä.

DSC03914.JPG

DSC03930.JPG

Huhhuh, esimerkillistä toimintaa! Näytti melkein siltä, että ihmiset olisivat ottaneet aamupäivän töistä vapaaksi päästäkseen torille, sen verran jonoa oli suosituimpiin kojuihin. Joku soitti harmonikkaa ja viljelijät kertoivat tuotteistaan jos tahtoi tietää lisää. Entäs hinnat? Oma saaliini kustansi 6,5 € (!!!), enpä olisi uskonut. Tarjolla oli ainoastaan talvikauden vihanneksia, siis roimasti erilaisia juureksia, kaaleja sekä vihreää. 

Mietin vain, että toimisiko tällainen Suomessa? Herra salaattiviljelijällä (joka henkilökohtaisesta lappasi salaattini pussiin) taitaa mennä aika hyvin, kun vain yhtenä aamupäivänä viikossa täytyy raahautua myyntipaikalle, ja rehut revitään käsistä. Kustannuksetkin pysyvät aisoissa, kun myy vain sesonkituotteita ja rajoittaa myyntipäiviä. Minulle on mysteeri, miksi Helsingin toreilla on kalliimpaa kuin S-marketissa…

Viikottainen luomu/lähiruokatori olisi kyllä paikallaan myös Helsingin seudulle, asiakkaita riittäisi varmasti. Vaikka myynnissä olisi talvikuukausina (siis puolet vuodesta) vain lanttua ja porkkanaa, meikä olisi paikalla! Että jos joku innostuu niin tulen ostamaan ensi talvena. Kyllähän hallista ja kaupoista löytyy hyvää tavaraa, mutta tällainen tapahtumajärjestely tekisi hommasta vähän muodikkaampaa. 

Tein muuten juuri salaatin tuosta sekamelskasta. Seassa oli VOIKUKKAA! Nyt uusi muotiruoka ensi kesäksi, villivihannessalaattisekoitus (ah, suomen kieli)! Niin hyvää.

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Ajattelin tänään