Täytyy tunnustaa: olen tänään syyllistynyt rikkomukseen.

Olin jo ihan unohtanut Wes Andersonin uuden elokuvan saapuvan pian teattereihin, trailerihan julkaistiin joskus aikoja sitten ja kuka näitä muistaa. Kunnes tänään näin the Grand Budapest Hotel-julisteen yliopiston päärakennuksen seinällä. Huh! Kaikenmaailman bileilmoituksiin ja vanhojen Justin Timberlake-leffojen mainoksiin tottuneena en ollut uskoa silmiäni. Mikä tilaisuus….. Juonin hetken varkaus mielessäni, mutta hannasin, tietty. Eihän leffa ole edes vielä teattereissa, eihän sitä nyt voi vaan repiä seinältä. Lähinnä tosin pelkäsin saavani yhden kärttyisen vahtimestarin perääni.

Onnekseni kaverini on sekä täysin moraaliton, että peloton, ja ilmestyi hetken päästä luokseni juliste kainalossaan. Seuraavaksi minulta tiedusteltiin olisinko kiinnostunut myös myös yliopiston verenluovutukseen ohjaavasta banderollista.

Kyseinen ystäväni ei muuten ollut koskaan kuullutkaan Wes Andersonista tai hänen elokuvistaan, ja olipa aika hankala koittaa tiivistää olennaiset piirteet. No siis ne on sellaisia aika hupsuja leffoja, kaikki henkilöt on enemmän tai vähemmän kajahtaneita ja tehosteet on aika kotikutoisia. Parhaat musat ja kaikissa on melkein Owen Wilson ja Bill Murray.

En usko tehneeni vaikutusta.

Mutta nyt on siis juliste. Hieno on. Elokuvaa en tietenkään ole vielä nähnyt (en tänä vuonna saanutkaan kutsua Berliinin elokuvafestareille), mutta sekin on varmasti hieno, niin kuin Wes Andersonilta odottaa sopii. Tai no, Moonrise Kingdom ei ollut mitenkään erityisen hieno, mutta tämä varmasti on ihan paras. Ainakin traileri näyttää ihan hullulta, ja sehän passaa minulle.

Tämän viikon olen pyhittänyt hymytreenille. Toisin kuin usein kuvitellaan, käytöksemme ei aina heijastele mielialaamme, vaan fiilis riippuu paljon käytöksestä. Vähän kun pakottaa itsensä hymyilemään, niin johan maailma tuntuukin paremmalta! Jos hymy ei muuten irtoa ja leukaluut tuntuvat tiukoilta, hyvä kikka huijata letkeä fiilis on pidellä kynää poikittain suussa jonkin aikaa. Jos hyvät energiat eivät rullaa poskilihasten rentoutumisen vuoksi, koko hommasta tulee niin pöljä olo, että pakostakin naurattaa. Tulokset ovat näkyneet heti, fiilis on katossa ja sitä huomaa heti olevansa parempaa seuraa, kun suupielet osoittavat kohti taivasta. 

Tänään kyllä hymyilytti ihan itsestäänkin. Aamulla tuntui jo keväältä, ja vaatteetkin olivat vähän kevyemmät (silkkipaita=kevätpaita). Suomessa pitäisin varmasti kevätpäiväkirjaa, täällä etelässä kun näyttää aina vähän samalta, ainakin kaupungissa. Mutta kevätfiilistä ei mikään estä! Ei vaikka sen huomaisi vain kutinana nenässään.

PS. Pitipä heti katsoa oisko tämän vuoden varmasti parhaalle leffalle tullut pidempi traileri, mutta eipä ollut. No vanhan voi aina katsoa uudestaan!

Mahtitiistaita!