parempaa kasvisruokaa

Sorrun helposti rutiineihin arkikokkailussa. Muutama bravuuri, joihin saa helposti uppoamaan jääkaapin jämät, jäävät nopeasti pyörimään lautasille viikosta toiseen. Kokeilen kyllä usein uusia yhdistelmiä, mutta useimmiten kassalla kori täynnä (taas) uusia aineksia alkaa kaduttaa… Kaapit tyhjiksi ja sitten uutta, vai kuinka? Usein arjen innovaatiomme eivät erityisesti silmää hivele, mutta tällä viikolla tuli tarjoiltua jotain, mistä olen vieläkin salaa (mitä nyt täällä huhuilen) vähän ylpeä.

Olen päättänyt petrata tänä keväänä kasvisruokien valmistuksessa, ja tämä porkkanasalaatti, vaikka onkin niiiin paljon enemmän, syntyi juuri sellaisella ”meillä ei o mitääääään” hetkellä. Kasvisruoka on liian monessa ravintolassa vähän sellaista mössöä, mutta voi, kuinka rajattomat mahdollisuudet ovatkaan.

DSC03671.JPG

Seksikkäämpi ravintolatason kuvaus: Vuonankaalia, avokadoa, ras el hanout-seoksessa paahdettuja porkkanoita sekä hummusta.

Itkuhyvää! Paahdetut pähkinät olisivat olleet nappilisä annokseen, ja tämän olisin kehdannut laskea myös kaverin eteen illanistujaisissa punaviinin lasin kera. Ja jestas miten edulliseksi yksi annos tulee!

Ehkä haastan itseni projektimielessä samanlaisiin suorituksiin seuraavien kuukausien aikana. Lisäbonuksena meikäläiselle, ettei nyt ihan perushommaksi menisi, on etten käytä viljatuotteita ja maitotuotteitakin (siis juustoa ja voita) todella harvoin. Tämähän olisi melkein kuin kasvispaleo-projekti, vaikka eihän sellaista kai kukaan oikeasti hyväksyisi….

Kohti mössötöntä kasvisruokaa!  Vinkit ja reseptit jakoon!

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta

enchantée

photo_on_2012-11-17_at_11.43_2.jpg

Allô allôôô, Marseillesta täällä moi! Aurinko paistaa ja tuuli vetää tukan päästä ja pyykit narulta, kuten tavallista. Tänään mielessä pyörivät: millainen kakku olisi paras ystävän syntymäpäiville? Keittäisikö vihreää teetä, vaiko tuttua mausteista chaita? Ystävänpäiväkortit koti-Suomeen, vesivärit, viikon parhaat biisit, kävely meren rannalle. Ehkä kirjoittaisin loppuun sen yhden esseen, tai sitten soitankin kitaraa, sitä ainoaa kappaletta jonka osaan. 

Paras ehkä kuitenkin esittäytyä, ennen kun siirrytään yksityiskohtiin. Kolme vuotta etelä-Ranskassa ovat koetelleet tätä tyyppiä, mutta ihan ranskalaistunut en vielä ole. Olen koittanut noukkia päältä parhaat palat, ja jättää kaiken tylsän ja vakavamielisen paikallisille. Mietiskelin hetken miten aloittaisin, jonkinlainen esittely kun on yleensä paikallaan, mutta ehkä sanon alkuun vain pienet heipat tällaisen tarpeeksi kevytmielisen portretin siivittämänä.

Bienvenue à bord!

Bisous, peace and love,

Laura 

kolmannen vuoden oseanologian opiskelija, joka tietää vielä aika vähän valaista, mutta sitä enemmänkin levästä, rakastaa juhlia, sisustaa origameilla ja ikävöi  Helsingin kahviloita.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään