Oi ihoni oikutteleva, eli atoopikon ihonhoito

BeFunky_pionimie.jpg.jpg

”Laitetaan sulle tätä rasvaa, mutta mistään persikkaposkista ei kyllä kannata haaveilla”

Ah, atooppinen iho, menossa mukana vuodesta 1991 and counting. Empaattisten ihotautilääkärien määrä on yhden käden sormilla laskettavissa, eikä suurta tsemppausta tunnu muutenkaan heruvan. Ihoni on kiukutellut niin kauan kuin muistan, ja aika monien muiden tavoin hyväksyin, että tällästä tää nyt vaan on. Kun ihoni kunto Ranskaan muuttaessani lähti totaalisesti lapasesta, heräilin miettimään tarkemmin omien tapojeni vaikutusta atopiaani.

Kävin vuoden aikana viisi kertaa erikoislääkärillä, ja sain diagnooseiksi käynnistä vaihdellen psoriasiksen, ihon sienitulehduksen, erilaisia allergoita ja stressistä pahentuneen atopian. Hellurei ja hellät tunteet. Tässä vaiheessa oli selvää, että meikä on ainoa joka voi oikeasti edes koittaa tehdä asialle jotakin.

Ylös alas mennään toisinaan vieläkin, mutta yleisesti iho on hurjasti paremmassa kunnossa. Toisinaan ihottumasta ei ole tietoakaan ja kerään kehuja pehmeistä poskistani, silloin tällöin itkettää katsoa peiliin. Ainakin olen säästynyt aamuilta, joina kasvot ovat kuin lohikäärmeen peräpukama ja nahka kauttaaltaan rikki. Muutos huonojen ja hyvien kausien välillä on niin suuri, etten toisinaan usko kyseessä olevan saman tyypin iho.

Valitettavasti tämä ei ole sellainen pelastuin kaikilta vaivoilta tyyppinen ihmetarina, jotka saavat ainakin minut tuntemaan kamalaa saamattomuutta ja syyllisyyttä ihoni kunnosta. Jotain pikkuvinkkejä huomioita matkan varrelta, kaiken muun puunauksen ja hoidon lisäksi. Ainoa suunta on ylöspäin, yläoksilla keikutaan jo nyt!

Suolanaamio

Vesitilkkaan sekoitettu merisuola on paras kasvonaamio, joka rauhoittaa punoitusta ja lievittää ihon tulehdusta. Huonokuntoisella iholla suola kirvelee pirusti ekoilla kerroilla, mutta hellittää pienen totuttelun jälkeen samalla kun iho uusiutuu ja saa oman kimmoisuutensa takaisin.

Puhtaat vuodevaatteet

Etenkin tyynyliinan tiuha vaihto on iho-ongelmaiselle ja allergiselle huipputärkeää.

Omega-3

Olen harjoittanut pientä empiiristä on-off tutkimusta kalaöljyn kanssa, ja minulle riittävä omega-3 rasvahappojen saanti tuntuu olevan ihan ykkösjuttu ihon kuivuuden hoitamisessa.

BeFunky_pionitstill.jpg.jpg

Vähemmän sokeria

Kaikkien vihaama vinkki, mutta totta se on: sokeri pistää ihon paskaksi sekä kuiva- että sekaihoisilla. Tulehdukset villiintyvät ja olo on muutenkin veltompi. Jos jätän myös maitotuotteet veks, tuntuu koko keho kehräävän.

Lisää unta

Vastustuskyvyn ja vireyden kannalta uni on ainakin minun ihoni parhaita lepyyttelijöitä. Etenkin huono uni ja riittämätön lepo näkyvät helposti atopian pahemisena. Minä kuuntelen nykyään kaikenlaista pimpom-musiikkia ennen nukkumaanmenoa, jolloin koko keho rauhoittuu enkä käy levolle hermostuneena.

Relaa

Kun voit hyvin, ihosi voi hyvin. Jos nahkasi on kutisevaa sorttia, tiedät varmaan mistä puhun- sellainen kuuma aalto pyyhkäisee kehon läpi, eikä olemisesta tule mitään. Kiinnitä huomiota stressikutinaan, jolloin sitä on helpompi vastustaa. Hengitä tooooooosi syvään, kaikki menee ohi aikanaan.

Epäröin hieman tämän aiheen kanssa, sillä tänäänkin tunnen oloni tosi tukalaksi omissa nahoissani. Ihan parissa päivässä olen kauttaaltaan punaisien läikkien peittämä, vaikka vielä viikko sitten nahkani oli kuin vauvanpeppu. Pienikin hermoilu ja stressi tähän vuodenaikaan saa kehoni ylikierroksille, ihon reagoidessa ensimmäisenä. En itse ole tosi hankalissa tilanteissa saanut kaipaamaani vertaistukea oikeasti vaikeasti atooppisilta tovereilta, joten kannan kuitenkin korteni vielä pieneen kekoon.

Ihoni taasen saa tästä lähtien vain sen kaipaamaa lempeyttä ja rakkautta. Aggressiivinen puunaus ja kiroilu saa riittää, sen sijaan otan kupin teetä ja silittelen pikkuista. Eihän tämä nahka ja keho muuten itsestään osaa ilmoittaa, kun pistämällä ranttaliksi. Kyllä tämä tästä. 

Rauhaa ja rentoilua, persikkaposkia ja auringonpaistetta kaverit!

 

Kauneus Hyvä olo Terveys Iho

Kaiken oppii, myös surffauksen

malesia_meri.JPG

 ”No miltä tuntuu, ootko surullinen kun lähdet jo pian pois?”, kysyi ystävä eilen kun rojahdimme marseillelaisen yliopistouramme viimeisenä päivänä kahvilaan lepuuttamaan sieluja ja ruumiitamme. Omaatuntoani kirpaisi hieman, kun tajusin, että en kyllä oikeastaan ole. Olen helpottunut, iloinen ja aavistuksen haikea. Kaikesta tapahtuneesta kasvanut, valmis uusiin oppeihin.

Aina kaikki ei mene kuin Strömsössä (useimmiten ei), mutta voi miten kiitollinen minä olen kaikesta kurasta ja vaikeuksista joita Ranskan pyrähdykseni aikana on satanut niskaan. Jos ei koskaan joudu räpiköimään, ei sitä ikinä kunnolla opi uimaan pitkiä matkoja. Toisinaan, jos onni ja järki ovat myötä, jotain jää pääkoppaan opetuksena menneistä seikkailuista. 

Esimerkiksi

Tee jotain itsellesi vaikeaa. Kun kerran oppii tekemään kunnolla töitä jonkin eteen ja epäonnistuu useamman kerran, kaikki sujuu myöhemmin paremmin ja kevein mielin. Semmoisille, jotka koittavat palauttaa uutterat tyypit maanpinnalle latelemalla vaikeuksista näytän pitkää kieltä ja esitän voitontanssin.

Pidä puolesi. Kun 900 euron takuuvuokra ei palaudu tilillesi viiden puhelinsoiton jälkeen, on pakko opetella vähän tiukemmat telefoonimaneerit.

Mahdollisuudet hurmata ihana mies itselleen kasvavat, kun menee suoraan kaunistelematta pyytämään numeroa.

Suo itsellesi sama lempeys jonka soisit muille. Kukaan ei tarvitse elämäänsä ylimääräistä piiskuria.

Ole positiivinen. Mikään ei ole rasittavampaa, kuin nillittävä ulkomaalainen. Itse ymmärsin tämän vasta ollessani kuuntelijan asemassa. Suu virneeseen ja superlatiivit käyttöön, pian kaikki onkin tosi magnifique ja fabuleux.

Jatka yrittämistä. Mikään ei ole niin tyydyttävää, kuin onnistua jossain missä oli alussa aivan pökälesurkea.

Kaiken oppii. Surffauksesta vasta höpisen, mutta kyllä sekin kesyyntyy. Elokuussa nähdään sekin.

Sielun ja ruumiin tanhuamista lauantaihinne kaverit, peace ♥

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään