Viinilunttailua (eli osta parempaa juotavaa tietämättä mitään)
Huh, talvilomat on nyt lomailtu ja aika hyökätä takaisin työpöydän ääreen. Viime päivät ovat kuluneet aika porhon kuuloisesti Sveitsin alpeilla, matkaa kuvaa tosin paremmin juustoinen kuin fancy.
Tänään juhlimme monsieurin äidin syntymäpäiviä, vuosia kertyikin ihan pyöreiksi asti, eli kunnon ateria kuului tietty asiaan. Poikaystäväni isä toimii viinikonsulttina ja hoitaa eri tuottajien kansainvälistä markkinointia (!!!), joten juomat olivat odotettavasti i h a n i a. Pöytään pääsi 2005 Chasse-Spleen médocia (oli pakko tarkistaa alkon hinta, jopa 2011 versio oli rattoisa), ja vaikka viini oli selvästi erikoislaatuinen, siitä sai rauhassa nauttia. Kukaan ei kaivellut juoman aromeista savea tai mustapippuria, god bless!
Nyt tsekkailin pieniä ”viinicheat” juttuja sunnuntai-illan ratoksi kotisohvalta, vaikka aika pöljältähän homma kuulostaa. Ranskassa shoppaillessa pää on tosin helposti pyörällä, eikä pullon hinta kerro kaikkea. Tuijotin alussa kunnon suomalaisena tiukasti etikettien takaa rypälelajikkeiden nimiä, mutta turha toivo. Moderneissa viineissä homma voi toimia, mutta tiukkisranskikset jotka läträävät maailman parasta viiniä ovat vakaasti sitä mieltä, että rypäle ei ole kummoinen mittari viinin luonteesta. Parhaat (no, vanhan maailman) viinintuottajat eivät edes tapaa merkitä pullon kylkeen käyttämiään rypäleitä, joten alueen tai viinityypin tunteminen auttaa hurjasti.
(Ja kuka näitä kaikkia nyt oikeesti muistaa, kertaus tekee terää!) Alko kaikesta huolimatta välillä ihan jees pikkulappustensa kanssa, muusta ei sitten puhutakaan…
Ja juuu, maistelemalla oppii tietysti parhaiten, mutta minua pieni opiskelu on auttanut hurjasti löytämään kohtuuhintaisia (lue: halpoja) ja eri ruoille sopivia juomia. Kai sillä tietämyksellään voi sitten joskus myös päteä tai hurmata jonkun, mutta meikälle tämä on lähinnä budjettikysymys. Vähän kun kattelee nimiä ja sen sellaista netistä tai lehdistä, niin johan onnistuu! Ja vaikkei tuntiskaan mitään, niin sen kus maistelee ja sanoo onko hyvää vai pahaa, turha miettiä onko siellä lasissa williams vai abate päärynää. Tylsintä on tarjota/ehdottaa kaverille viiniä, kun toinen toteaa, että ai ku emmä tiiä mitää viinistä. Jos löytyy suu ja nenä, niin varmaan mielipidekin!
Kuvat winefolly.com
Winefolly on aika amerikkalainen sivusto, mutta sisältää käteviä perusjuttuja. Meikkiksen suosikki on viime vuodet ollut Glorian ruoka&viini sekä tietty ranskalaiset lehdet, joilla ei valitettavasti ole kummoisia nettisivuja. Figaron sivut ovat aika kivat, vinkvink ranskaa opetteleville (nimim. opin ranskaa keittokirjoista)!
Leppoisaa nörtteilyä lueskelua ja maistelua!