Kuinka säilyttää tyyli raskauden aikana?

Oma tyylini on hyvin simppeli, aika klassinen ja ’varman päälle’, mutta yritän kuitenkin tuoda jotakin naisellisuutta mukaan ainakin vapaa-ajalla. Kuinka sitten, kun yhtäkkiä kaikki tuntuu kiristävän ja yksi kerrallaan omat lempivaatteet jäävät pakon edestä pois käytöstä. Ehkä eniten olen ikävöinyt oikeita housuja ja farkkuja. Nykyään on aika kivoja mama-vaatteita tarjolla, mutta itse päätin, että pärjään minimimäärällä minkäänlaisia mammavaateinvestointeja, koska kuitenkin niiden käyttöaika on hyvin lyhyt. Ainoat varsinaiset äitiysvaatteet mitä ostin, oli useampi pari mustia korkeavyötäröisiä legginssejä, vatsavaralla varustettuja sukkahousuja ja pehmoisia rintaliivejä ilman puristavia ja ahdistavia kaaritukia.

Talvella, kun vatsa alkoi pyöristymään, käytin paljon joka päivä juurikin legginssejä etenkin töissä. Maailman mukavimmat, eivät ahdistaneet mistään ja pystyin keskittyä huoletta työskentelyyn. Legginssit yhdistin erilaisiin olemassa oleviin paitoihini ja toppeihini sekä päälle laitoin lämmikkeeksi yleensä jonkun pitemmän neuleen. 

Aika pitkään pystyinkin pitämään möhömahalegujen rinnalla myös omia hameitani. Piti vain tarkkailla, että kuinka ylös helma nousee, kun vyötärön paikka on noussut koko ajan lähemmäs ja lähemmäs rintoja. Pikkuhiljaa myös täytyi alkaa kiinnittää huomiota paitojen pituuteen. Ennen niin sopivat paidat alkoivat olla jokainen vuorollaan mallia napapaita ja jäivät luonnollisestikin pois käytöstä. 

Näitä mekkoja olisi pitänyt olla useampi! Joskus aikoinaan H&M:ltä ostettu kietaisumekko. Aivan täydellinen uhkeampaankin vyötärönseutuun ja silti viisto kietaisuleikkaus sai tuntemaan minut siltä, että olen vielä nainen enkä ihan täysin muumi. Kaiken lisäksi mekko oli tarpeeksi pitkä, että ei tarvinnut huolehtia minkäänlaisesta vilautusvaarasta.

Kevään ensimmäiset lämpimät kelit ja toukokuun helteet olivat töissä aikamoista tuskaa pukeutumisen osalta. Missä vaatteissa on hyvä tehdä töitä, kun ahdistaa eikä haluaisi montaa kerrosta pukea, mutta silti haluaa olla tarpeeksi asiallinen ja siveä. Vapaa-aika sen sijaan oli helpompaa, kun pystyi unohtamaan sukkahousut ja pukea vain mikä tahansa kevyt makkarankuori päälle. Näitä joustavia ribbivaatteita hankin niin toppeina kuin mekkoinakin ja ihan tavallisten ketjuliikkeiden rekeistä naisten osastolta. Jos ne ovat pötsin takia venyneet käyttökelvottomiksi ja muodottomiksi, ei taloudellinen panostus niihin ole kamalasti kirpaissut.

Tuubimaisia trikoisia maxihameita käytin usein mekkoja nostaen vyötäröosan rintojen päälle ja sitomalla ’vyötärölle’ jonkun vyön tuomaan jotakin muotoa pötkökroppaan. Maha alkoi onneksi vasta keväällä olla niin iso, että hyvin pystyi kulkemaan takki auki, eikä ollut tarvetta satsata mihinkään äitiystoppatakkiin.

Nyt äitiyslomalla olen hamstrannut erilaisia lyhyempiä ja löysempiä mekkoja alennusmyynneistä, mutta vieläkään en ole hankkinut mama-vaatteita. Siinä missä raskausvatsaa halusin korostaaa tiukoilla vaatteilla, alan nyt valmistautua siihen, että kiinteä pallo häviää ja jäljelle jää tyhjentynyt kurttuvatsa ja sitä varten on hyvä olla valmiina vähän löysempiäkin vaatteita. Mekkoja, jotka eivät paina leikkaushaavaa ja joissa on mukava olla, mutta jotka saisivat edelleenkin oloni tuntumaan naiselliselta sikäli mikäli se on mahdollista. 

Hieman jännityksellä odotan tätä äitiyttä,.. Jotenkin olen itse kokenut itseni aina niin voimakkaasti naiseksi ja seksuaaliseksi olennoksi ja nyt yhtäkkiä vartaloni onkin äidin vartalo, joka on lasta varten. Uskon, että siinä tulee olemaan minulle aika iso vyyhti käsiteltäväksi, mutta toisaalta on myös kiinnostavaa haastaa itsensä ja omat pinttyneet ajatusmallit. Varmasti selviän tästäkin ja odotan tulevaisuutta kyllä tältäkin osin mielenkiinnolla!