Kasvisruokavalioni raskauden aikana
Olen ollut kasvisruokavaliolla yli puolet elämästäni ja vähän ennen raskauttani päätin kokeilla myös vegaanista ruokavaliota. Olen hyvin allerginen kaikenlaiselle ruokavaliosta paasaamiselle ja sille, että omia arvoja yritetään ulottaa muiden arvomaailman päälle. En olisi koskaan uskonut alkavani edes kasvissyöjäksi, mutta teininä kerran koulusta kotiin tullessani söin välipalaksi eineslihapiirakkaa ja jotenkin se iski silloin, että mitä ihmettä oikein käytän ravinnokseni ja lopetin lihansyönnin siltä istumalta kuin seinään. Maito- ja munatuotteet halusin vähentää/jättää pois taas eettisistä syistä. Ei tuntunut enää hyvältä tukea eläintaloutta, kun tällä hetkellä on olemassa niin paljon vaihtoehtoja korvata eläinperäiset tuotteet.
Minua peloteltiin, että älä missään nimessä erehdy sanomaan neuvolassa, että olet vegaani, koska joudut ravintoterapeutille ja muilla tavoilla tarkkailtavaksi. Halusin kuitenkin olla rehellinen, että minulla on mahdollisuus saada hyvää terveydenhoitoa ja onnekseni kohdalleni osuikin aivan ihana terveydenhoitaja, kuka vain tarkasti, että mistä saan proteiinini, kalsiumini ja B12-vitamiinini ja totesi, että hyvältä kuulostaa ja lisäsi siihen vielä oman toiveensa, että söisin lisäksi vielä päivittäin monivitamiinia.
Ruokavalioni on aina ollut hyvin monipuolinen koostuen erilaisista soijavalmisteista, pavuista ja palkokasveista proteiininlähteenä sekä täysjyvätuotteista että runsaasta määrästä kasviksia ja hedelmiä, mutta sisältäen myös aika reipasta viikottaista herkuttelua. Kuitenkin alkuraskauden pahoinvointi veti tämän ruokavalion ihan unholaan! Alkuun pupelsin pelkkää paahtoleipää runsaalla levitteellä ja kaipasin vain suolaa kaikessa muodossa. Sormisuolaa leivän päälle, aurinkokuivattuja tomaatteja, suolakurkkuja, ranskalaisia ja salmiakkia kului enemmän kuin koskaan. Suola vain rohisi hampaiden välissä eikä sitä koskaan voinut olla liikaa. Suolan vastapainoksi sen sijaan, että olisin juonut vettä kuten normaalisti, sain nesteytettyä itseäni limppareilla ja join litratolkulla kaupan smoothieita. Oikeastaan kaikki terveellinen jäi pois, mutta terveydenhoitaja lohdutteli, että syö mitä vain mitä saat alas, kunhan syöt. Pitkään mentiin tällä ruokavaliolla, yhtäkkiä vain paahtoleipä vaihtui ruisleiväksi.
Voi sitä onnenpäivää, kun paha olo alkoi helpottamaan ja huomasin eräänä päivänä, että minulla tekee mieli oikeaa perunaa! Ei viikkoja syömiäni rasvassa paistettuja ranskalaisia, vaan alkuperäistä vedessä keitettyä pottua ja sen kanssa kaurakermaan tehtyä soijarouhekastiketta. Lämmintä, tavallista kotoisaa lohturuokaa parhaimmillaan. Siitä hitaasti alkoi taas maistua terveellisetkin ruuat, vanhat kunnon kasvikset ja hedelmät. Edelleen kaikkeen lisäsin ekstrasuolaa, mutta uskon tämän johtuvan matalasta verenpaineestani, mikä vielä tuntui romahtavan raskauden aikana. Sainkin terveydenhoitajalta kehoituksen syödä suolaa, lakuja ja salmiakkia jopa ihan lääkinnällisessäkin mielessä.
Lamaannuttava väsymys tuntui kuitenkin vain jatkuvan, joten olin ruokahuollon osalta täysin riippuvainen take-away -ruuasta ja onneksi mieheni teki minulle ravitsevaa ruokaa myös kotona. Söin paljon aasialaista ruokaa thai curryja, korealaista tofuwokkia ja nepalilaista ruokaa. Mitä enemmän mausteita ja tulisuutta, enkä onnekseni kärsinyt varoitellusta närästyksestä. Tässä vaiheessa ruokajuomani oli oikeastaan vain ja ainoastaan appelsiinimehu, jossa hedelmälihaa. Yleensä niin himoitsemani raikas vesi sai minut vain voimaan pahoin. Tällä tyylillä mentiin suunnilleen raskauden kaksi kolmasosaa.
Nyt viimeisen kolmanneksen aikana alkoi vesikin vähitellen maistua, ensin vain kuplamuodossa, mutta nyt myös suoraan hanasta ja himo kaikkea raikasta kohtaan on kasvanut (kaiken tulisen ja mausteisen ruoan lisäksi). Olen ahminut hedelmiä ja marjoja ihan kuin minun pitäisi syödä ne kaikki ennen kuin ne loppuvat maailmasta. Kilokaupalla vesimeloneja ja mansikoita, eksoottisia hedelmiä, mitä vain! Olen entinen kalorinkyttääjä, mutta nyt on päivittäiset kalorimäärät paukkuneet siihen malliin, että olen unohtanut koko touhun ja toivon, että tämä jatkuvan syöpöttelyn määrä tasoittuu, kun muksu on ulkona. Vaikka alussa voin huonosti, tuntui että pahaa oloa helpotti se, että jatkuvasti mussutin jotakin (epäterveellistä) ja pahoinvoinnin helpottaessa olen vain syönyt syömisen ilosta ja mielitekoihin reagoiden.
Ihmeekseni nyt pari viikkoa laskettuun aikaan, en ole kerännyt kuin vähän vajaat kymmenen kiloa. Myös eläimettömän ruokavalioni ansiosta tai huolimatta siitä, kaikki veri- ja muut arvoni ovat olleet todella hyvät ja keho on kestänyt hyvin raskauden aikaansaamat muutokset. Olen selvinnyt ilman turvotuksia, suolan suurkulutuksesta huolimatta, niin että olen voinut pitää koko raskauden ajan kihla- ja vihkisormusta. En ole tarvinnut edes minkäänlaista rautalisää, mitä monille sekasyöjillekin joudutaan määräämään ja vihdoin myös verenpaineeni on noussut aivan liian matalasta siedettäviin lukemiin.
Aika ei ole kullannut yhtään viime talvisia muistoja, kun heräsin keskellä yötä paahtamaan höttöleipää, minkä voitelin melkein leivän paksuisella kerroksella levitettä… Olen vain niin kiitollinen tästä vaiheesta, että vaikka syönkin paljon ja mielestäni liikaa herkkuja, niin pystyn syömään sen ohella monipuolisesti ja ennen kaikkea juomaan ihan tavallista vettä!