Huomenna alkaa näillä näkyminen viimeinen viikko raskautta. Tänään tuli itku ahdistuksesta. Olen tähän asti kestänyt ihan hyvin omasta mielestäni tätä olotilaa, tänään huomasin, että se johtuu siitä, että olen voinut harhauttaa itseäni töillä. Yrittäjänä olen tottunut tekemään paljon töitä ja nyt kun se on otettu minulta pois, tuntuu ettei paljoa jäljelle jää… Olen vuosikausia selvinnyt max. noin kahden viikon lomilla ja sitten olen ollut valmis palaamaan töihin. Olen tottunut vetämään itseni loppuun pitkillä päivillä ja pitkillä viikoilla niin, etten ehdi kaivata mitään erityisempää ’tekemistä’ enkä ole ymmärtänyt ihmisiä, joilla on tylsää. Kenellä muka voi olla aikaa tylsistyä?! Nyt tämä on tänään todellakin iskenyt vasten kasvojani.

Aamu alkoi ihan hyvin, mutta sitten iski täysi uupumus aamupäivästä, aloin katsoa Netflixistä sarjaa ja nukuimme koirien kanssa parin tunnin päiväunet. Tämäkin oli vielä ihan ok, mutta sitten söin vähän lounasta ja eilistä mieheni valmistumisen kunniaksi leipomaani kakkua ja jatkoin sarjan katselua ja nukuimme koirien kanssa TAAS muutaman tunnin päiväunet. Toisten päiväunien jälkeen en ollut kovinkaan hyvällä tuulella. Tunsin itseni veltoksi nahjukseksi. 

Nousin sängystä ja alavatsaa alkoi pistämään kovasti. Vauva on taas liikkunut jotenkin ilmeisesti minun kannaltani huonoon asentoon ja jouduin mennä sohvalle ottamaan lepoa. Katselin ympärilleni tätä hävityksen kauhistusta, jota kodikseni ennen kutsuin. Nyt tämä on niin vaiheessa muuton takia. Pahvilaatikkoja ja vauvatavaraa ympäriinsä. Eilen vanha sohvamme haettiin pois ja nyt istun keittiöön sijoitetulla vauvanhuoneeseen menevällä vuodesohvalla, jonka tilalla oli ennen ruokapöytä. Mies oli sopinut ystävänsä kanssa, että näkisimme kolmestaan, mutta halusin omalta osaltani perua koko jutun. Itkin vain kuin lammas, kuinka ahdistavaa tämä on. Tunnen itseni niin avuttomaksi. Tuntuu kuin olisin vankina täällä pahvilaatikkojen keskellä ja seuraan sosiaalisen median kautta muiden hauskoja juhannussuunnitelmia ja ihania mökkireissuja, kuvia terasseilta kauniista hoikista naisista juomat kohotettuna kohti kameraa ja seuraan työkalenterista, miten kollegani tekee asiakkaitani. Itse olen omasta mielestäni tällä hetkellä valas, joka ei voi tehdä mitään ilman, että kohta pitää taas päästä hetkeksi lepäämään. Olen niin täysin kyllästynyt olemaan oman itseni sijasta ’raskaaana oleva nainen’. Kuuntelemaan päivittelyjä, että kauheaa kun raskaana oleva nainen joutuu jonottamaan, kamalaa kun raskaana oleva nainen pitää ovea jollekin toiselle, kauheaa kun raskaana oleva nainen kantaa kauppakassia jne..

Yksin jäätyäni olin jo alkamassa lämmittämään uunia ja työntämään sinne illalliseksi Lidlin vegaanisen Marinara-pakastepizzan, mutta ilmeisesti itsesäälin vinkuparku vähän auttoi ja sain sisua jostain aloittaa kokkailun. Rakas sesonkivihannes munakoiso kummitteli jääkaapissa ja aloin leikkaamaan sitä ja katselemaan kaappeja, mihin saisin sen yhdistettyä ja lopputulos oli tällainen pelkistetympi versio Pasta alla Normasta, jota söinkin sitten kurjuuteeni lähinnä viiden hengen annoksen. Ensimmäisestä lautasesellisesta tajusin sentään ottaa kuvan.

MUNAKOISOPASTA

• 1 munakoiso ohuiksi siivuiksi viipaloituna ja RUNSAASSA oliiviöljyssä paistettuina
• kaksi tomaattia kuutioina
• 1 valkosipulin kynsi silputtuna
• tagliatelle-pastaa
• sormisuolaa, rouhittua mustapippuria, chilirouhetta
• 1 ruukku lehtipersiljaa

Siirrä paistetut munakoisot sivuun ja ripottele päälle hieman chilirouhetta, sormisuolaa ja rouhi mustapippuria. Paista sen jälkeen nopeasti tomaattikuutiot ja valkosipuli ja kaada munakoisojen sekaan. Keitä pasta al denteksi suolalla maustetussa vedessä ja sekoita valutettu pasta kasvisten joukkoon. Revi joukkoon vielä reippaasti lehtipersiljaa.

Super simppeliä ja niin hyvää, etten taida enää ikinä toiste tehdä, koska söin aivan liikaa 😀