Vauva ja suuret tunteet
Kukaan ei varoittanut minua, että kuinka rankkoja tunteita vauva ja maidon nousu rintoihin saa aikaan! Olen varmastikin itkenyt paljon enemmän, kuin vastasyntyneeni.
Luulin, että en ehkä pystyisi kiintymään heti pienokaiseen, vaan se ottaisi oman aikansa ja tutustumalla häneen tunteet heräisivät. Vastoin kaikkia odotuksiani olinkin ihan ensimmäisestä hetkestä myyty enkä voinut saada pienestä tarpeekseni. Kaiken tämän onnen ja ilon rinnalle alkoi kuitenkin hiipiä huolia. Toisena yönä sairaalassa itkin keskellä yötä kuin lammas, että kuinka paljon pahoja ihmisiä maailmassa on ja mitä kamalaa ihanalle pienelle vauvalle ja lapselle pitää tapahtua, että hänestä tulee nuori tai aikuinen, kuka pystyy vahingoittamaan toisia, ihmisiä tai eläimiä. Mitä voin tehdä ettei tämä ihana pieni tuhisija joutuisi kokemaan pahaa. Miten voin suojella lastani?
Toisekseen olin ajatellut, että en luultavasti nauti vauva-ajasta kovinkaan paljon. Että kunhan sen nyt kahlaa läpi, niin eiköhän se elämä ala taas hymyilemään. Noh. Pyry alkoi puhumaan jotakin vauvan kasvamisesta ja että minkähänlainen hänestä tulee isona. Taas alkoi minulla naama mutristua, kyyneleet nousivat ja näpersin hädissäni pienen varpaita ja paruin, että ei saa vauva kasvaa!
Toivoisin niin, että nämä suuret tunteet alkaisivat pian helpottaa… Tai toivottavasti en ainakaan jää pysyvästi tällaiseksi dramaattiseksi äidiksi, kuka vain stressaa, panikoi ja huolehtii. Tottakai huolehtiminen kuuluu varmasti jokaisen äidin tunneskaalaan, mutta jos voisin edes tehdä sen ilman tätä jatkuvaa parkumista!
Tälle stressin määrälle ei näy loppua varmaankaan ihan lähiaikoina. Kätkytkuolema. Kavahdan koko aihetta, en pysty näissä olotiloissa käsittelemään koko asiaa.. Rokotukset puolesta/vastaan? Molemmissa omat riskinsä, kumman riskin valitsen? Onko rokotusohjelma perusteltua ja onko sen kritisointi asiallista tietoon perustuvaa vai vainoharhaisuutta? Olen jopa stressannut jo yli vuoden päästä tarvittavaa päiväkotia, että löydämmekö hyvän päiväkodin hyvien reittien varrelta ja mikä sopisi työaikatauluihimme. Stressiä, huolia ja kyyneleitä kaiken tämän onnen keskellä…