Hieno hetki Pispalassa

Postauspuikoissa tällä kertaa naiskalevalainen.

Mietteissä oli toki muitakin kaupunginosia kuin Kaleva. Kotia oli etsitty Amurista, Tammelasta, Pyynikiltä ja Pispalasta. Kaupunginosien lisäksi takana oli koettelemuksia. Edeltävän viikon karmaiseva ja meidät todennäköisesti viidessä minuutissa ikuiseen home-astma-lude -luuppiin altistanut kupsahtaneen tupakkapapan kerrostalo-loukku oli paljastanut paperilla lupaavien asuntojen ja ihmiselämän nurjan puolen. Puistattava näyttö opetti kuitenkin sen, että kaikki ”elämänmakuiset” huoneistot eivät ole pelastettavissa. Ei vaikka kuinka olisi näkymät Pispalan laelta maailman tappiin asti.

Viimeisenä sunnuntaina palasimme kuitenkin Pispankadulle. Tällä kertaa tähtäimessä ei ollut kuitenkaan asuntoasiat, vaan ravintola. Café Pispala löytyy vaaleanpunaisen talon kivijalasta, ja sen pyörittäjiä huipumpia tyyppejä ette löydä. Käskisin testaamaan Vesan ja Yvonnen raflan, ellei kaikki tamperelaiset tekisi niin jo pyytämättäkin.

Meidän tullessa paikalle ravintola/kahvila oli nimittäin jo brunssiväkeä pullollaan, ja mestan ohi ajoi katuhiekkaa pöllyttäen autolasteittain uteliaita ihmisiä. Meitä jono ei säikäyttänyt, olimmehan jo nähneet kaiken, ja kaikella tarkoitan tupakkapapan Aviator-erakkoluolaa.

Vesa on kokkaillut vuosia maailman isoimmissa ja upeimmissa ravintoloissa ja perhe on kulkenut aina töiden mukana. Nyt porukka on asettunut Tampereelle (moni hyvä tyyppi tuntuu nykyään päätyvän samaan ratkaisuun!). Arkena ruoassa maistuu vaihdellen Meksiko, Havaiji, Korea, Euroopan eri keittiöt, New Orleansin ravut tai Karibian kookokset. Sunnuntaisin tarjoillaan e-rit-täin täyttävää pancake- tai skonssibrunssia, jota tietenkin testattiin.

IMG_7542.JPG

Siinä me nökötettiin viattoman odottavina auringossa. Syötiin amerikkalaisia pannukakkuja, bourbon-siirappia, skonsseja, munakasta ja makkaraa asuntolainattomina vuokralaisina. Ostin kotiinviemisiksi Yvonnen järjettömän hyvää banaanikakkua. Vesa rakensi meille takorautapöydästä ja puupenkeistä yleellisen väliaikaisterassin, jonne kärrättiin kahvia ja pullaa. Symbolinen näyttämö pyöri.

IMG_7727.JPG

Oli ensimmäinen kevätpäivä. Highfaivattiin muikeeta meininkiä kun käveltiin autolle ja suunnattiin päivän viimeiseen näyttöön Kalevaan. Viittä tuntia myöhemmin se asunto olikin sitten jo meidän.

 

kulttuuri suosittelen ruoka-ja-juoma sisustus
Kommentit (2)
  1. Kiitoksia! Kannattaa ehdottomasti käydä vaikka hetken voikin joutua jonottamaan. Mutta ainakin skonssibrunssi pekonilla on täysin odottamisen arvoista. 🙂

    Mansen Muijat vaikuttaa mielenkiintoiselta blogilta, täytyy alkaa seuraamaan. Kiitoksia vinkistä! 🙂

  2. Hei, kiva että ootte löytäneet paikan! ;))

    Mansen Muijat kirjoitti kanssa jutun Cafeesta. Kannattaa lukee 😉

    Mä en oo vielä ”ehtinyt”, vaikka asun siis seuraavassa korttelissa! Sain täältä vahingossa kodin helmikuun alussa, ja pitää myöntää, että näköalat hakkaa mennentullen muut paikat 😉

    Onnea uuteen kotiin ♡

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *