Olohuoneen kolmea seinää koristavan lasikuitutapettihirvityksen peittäminen piti olla suhteellisen pieni homma. Vähän tasoitteella pyyhkästään ja sinne peittyy ilkeät röpökuviot ja eikun maalia päälle. Ei muuten peittynyt. Eikä muuten ollut mikään pieni homma.

Homman kuitenkin taittuessa nyt neljä tasoitekerrosta myöhemmin voiton puolelle, voinee jo tehdä jonkinlaista väliyhteenvetoa. Toivottavasti tästä on myös apua jollekulle asiaa tulevaisuudessa suunnittelevalle koskapa ennen urakkaan ryhtymistä löysin itse pääasiassa tasoitetehtaiden Strömsö-sarjan henkisiä mainosvideoita joissa se lasikuitutapetti tosiaan peittyy yhdellä vedolla ja muutenkin kaikki on kaunista eikä mikään tee kipeää. Ja se on melko kaukana todellisuudesta se.

Seinässä olleen lasikuitutapetin kuvio ei onneksi ollut räikeimmästä päästä, mutta sen katselu ei silti ollut minkäänlainen vaihtoehto.

Olohuoneen pisimmällä seinällä tuo hirvitys oli vielä kaiken lisäksi maalattu jossain mielenhäiriössä iloisen keltaiseksi.

Kuten ylläolevasta kuvasta käykin jo ilmi niin hommaan lähdettiin Tikkurilan Presto R telattavalla tasoitteella. Se oli virhe. Seuraavassa kuvassa telattavaa tasoitetta oli seinälle nosteltu jo pari kerrosta ja keltainen paistaa vieläkin läpi. 

En sitten tiedä onko amatööritason tasoitustekniikassani jotain perusteellisesti vialla, mutta käsittääkseni ideana on levittämisen jälkeen poistaa ylimääräinen tasoite lastalla vetämällä jolloin pinta tasoittuu korkeimman kohdan tasalle. Tässä tapauksessa sen pitäisi olla lasikuitutapetin kuvion kohoumat. Mutta näin ei käynyt koska kerta toisensa jälkeen tasoitetta lähti seinältä lähes yhtä paljon kun sitä sinne nostettiin ja lopputuloksena oli edelleen selvästi näkyvä iloisen keltainen väri. Kahden kierroksen jälkeen kyllästyin telaamiseen ja vaihdoin tavaraa perinteisempään Teknoksen hienotasoitteeseen ja luulin homman viimeinkin hoituvan.

Ei muuten hoitunut vieläkään. Sieltähän ne keltaiset kohoumat edelleen pilkistää. Ja vaikka tuo kädellä kokeillessa onkin jo tasainen niin näkyy muuten vielä parin pohjamaalikerroksenkin alta aika ikävästi tuo kuvio. Tiedän koska kokeilin. Tulipahan siihenkin tuhrattua aikaa ja maalia.

Tässä vaiheessa ruumiin valtasi lämmin tunne omien kykyjen loppumisesta ja pirautin tutulle remppamiehelle joka lupasikin tulla katsomaan asiaa ensi viikolla. Mainitsi samalla sivulauseessa että nyt on lähdetty liikenteeseen täysin väärällä aineella ja oikea tuote olisi ollut karkeampi ja peittävämpi pohjatasoite jolla vedetyn kerroksen päälle sitten olisi vielä tehty hienotasoitus. Mutta sellaistapa ei ollut mikään mainosvideo tai rautakaupan myyjä maininnut joten mistäpä semmoista voi toimistotyöläinen arvata. Ammattilaisremppaajaa odotellessa pääsiäissunnuntain iltana oli kuitenkin pitkä aika katsella seinää kädet suorina ja kun tasoitettakin oli vielä yksi täysi purkki niin päätin koittaa vielä kerran vähän roisimmalla kädellä.

Eli tuossa olisi se neljäs kerros lähdössä ja nyt mentiinkin ihan eri lähestymiskulmalla. Läiskin tasoitetta seinälle väsyneen ihmisen välinpitämättömyydellä ja tavaraa alkoikin samantien purkista hupenemaan ihan eri tahtiin. Ja katso se oli hyvä. Yön yli kuivuttuaan tuo oli maanantai-aamuna valmis hiottavaksi ja sen jälkeen rouva laitteli vielä pienellä lastalla sinne sun tänne pieniä paikkaustasoituksia ja ai että kun tuli tasainen. Sinne peittyi keltainen lasikuituröpelö. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Mitä tästä opimme:

• oikein tehtynä lasikuitutapetin tasoitukseen lähdetään pohjatasoitteella, jonka jälkeen toinen kerros hienotasoitteella
• jos on aikaa ja taipumusta masokismiin niin saman voi korvata noin neljällä kerroksella hienotasoitetta jota tulee annostella hyvinkin liberaalisti
• rakennustarvikkeiden mainosvideoille pitäisi saada voimaan jonkinlainen sääntely
• jos tuolta kaiken jälkeen vielä näkyy jotain viitteitä lasikuitutapetin kuviosta niin ensimmäinen asiasta mainitseva joutuu taholtani fyysisen väkivallan kohteeksi