Lukioikäisenä haaveilin isosta perheestä: puolisosta ja viidestä omasta pojasta. Talosta, johon saisi aina tulla. Parikymppisenä Brysselissä rakastuin ensimmäisen kerran päästä varpaisiin ja sain ensimmäisen kerran tutustua vastasyntyneeseen (johon rakastuin päästä varpaisiin). Elin vuosia vauvakuumeessa mutta elämä vei toisiin suuntiin.  Ennen kolmikymppisiä mietin monta vuotta, haluaisinko sittenkään oikeasti lapsia vai onko se vain asia, joka täytyy […]

On sillä tavalla tapahtunut elämää ja hujahtanut aikaa, että olen vain ehtinyt toivottaa uutta vuotta ja ensimmäistä kuuta ja sitten humpsahtanut joihinkin ihan muihin kuvioihin. Tämän kuun alussa menin taas aivan uuteen työhön ja se on jo ehtinyt viedä palan päätä ja sydäntä.  Saan tehdä töitä nuorten kanssa. Saan tehdä töitä digimaailmassa. Saan tehdä töitä […]

Pariisissa opin, että Ranskassa uudenvuodentoivotukset saa esittää vasta vuoden alettua. Lauralta opin, että Kreikassa toivotetaan hyvää uutta kuuta. Kummassakin toivotaan paljon hyvää ja tiedetään, ettei mikään tärkeä ole yhdestä päivästä kiinni.  Alors, bonne année ja kalo mina ihmiset.

Tein eilen uudenvuodenlupauksen. Päätin (taas kerran riittämättömien rahojen, unohtuneiden eräpäivien ja huomautusmaksujen kanssa tuskaillessani), että tästä alkaen maksan laskut ajallaan. Olen 32-vuotias, enkä vieläkään osaa huolehtia raha-asioistani itse. Nyt aloitan.  Sitten kuulin, että rakas ystäväni oli melkein kuollut. Voisi olla kuollut. Oikeastaan olikin jo hetken kuollut. Ihana, valoisa, lempeä ja elämänhaluisin kaikista tapaamistani ihmisistä.  Sillä […]

Kun on neljä yötä valvonut kivusta, surusta ja pelosta, voi viidentenä iltana valvoa pelkästä siitä ilosta, että nyt on jo parempi ja aamusta tulee hidas. 

Paljasta tärkeälle ihmiselle heikko kohta. Mene makuullesi kylmälle lattialle ja odota.Odota.Odota.Mutta jos yhä odotat, nouse ylös ja lakkaa kerjäämästä rakkautta. 

Minä olen se nainen, joka antaa toisen viedä puheenvuoron kesken sanan. Minä olen se nainen, joka menee ovesta viimeisenä. Minä olen se nainen, joka kerää pöydiltä toistenkin roskat. Minä olen se nainen, joka yöllä palelee, jotta toisille riittäisi lämmintä. Minä olen se nainen, joka rajuilmalla kastuu, jos on unohtanut oman sateenvarjonsa kotiin. Minä olen se […]

Kesäkuussa 2014 kirjoitin: ”minulla on tapananostaa kämmenet pystyynpysähtymisen merkiksikun maailma tulee lähelle vaistomaisesti torjun kaikenmissä on häivähdyskin uuttatuntematontapelottavaa haluaisin olla sellainenjoka kulkee kämmenet avoinna käsivarret avoinna maailmaa kohti valmiina tarttumaanmihin tahansa odottamattomaan ja hyväänmitä vastaan tulee valmiina sulkemaan syliinja päästämään vapaaksisen mukaan miten kulloinkin parasta on” Vieläkin on oppimista. 

Minun elämäni on sellaista, että joinain joulukuun alun tiistaipäivinä vain täytyy jäädä kotiin. Keksiä pomolle migreeni, koska sen voi sanoa toisin kuin syyt, joita ei voi sanoa. Piiloutua kahden peiton alle, sillä peiton alle eivät pelot eivätkä surut pääse, kahden peiton alle kenties vielä vähemmän. Pidellä kaksin käsin kahvikuppia (sillä ihmisissä, jotka pitelevät kahvikuppia kaksin […]