Toinen vastauspostaus tälle päivää! Lue myös aiemmin tänään julkaistu vastaupostaus. 🙂 Kuvitusta luvassa tähän postaukseen vielä tänään illalla. Muistutuksena vielä, kysymyksiin vastailee blogin kirjoittajista toinen, tällä hetkellä neljännen vuoden lääkisopiskelija, joka on aloittanut klinikkavaiheen ns. pienistä klinikoista (gyne + lastentaudit + aikuispsykiatria 6 vkon jaksoissa). Kaikkea en siis tiedä, ja vastaan kysymyksiin oman, subjektiivisen näkemykseni varassa. Kysykää lisää jos kysyttävää tulee! 🙂

Näin kysyttiin:

Moi! Oon päättänyt, että haluan Tampereelle, ja pääsykokeet koittaa tänä keväänä (ääk). Sain just kirjotukset loppuun ja jostain pitäis vielä löytää voimia noihin pääsykokeisiin lukemiseen, en siis oo menossa valmennuskurssille enkä (ainakaan vielä) omista pääsykoekirjoja. Osaatteko sanoa, kuinka yleistä on, että sisään päästään suoraan lukiosta tai ilman valmennuskursseja? Kiinnostais myös se, millanen yhteishenki teillä on omien kurssilaisten/yleisesti lääkisläisten kanssa, onko siellä helppoa saada kavereita? Näillä näkymin jos tänä vuonna pääsen sisään, niin muuttaisin yksin Tampereelle ja alkoi toi kaveripuoli vähän jännittämään, etenkin kun omat ystävät todennäkösesti jäis melkein toiselle puolelle Suomea. Haluisin vielä teitää teidän tiloista, opiskeletteko luokkahuoneissa vai (semmosissa auditorion näkösissä) luentosaleissa? Oon yrittäny ettiä kuvia, että minkä näköstä siellä on, mutta en löydä mitään. Sais vähän tuntumaa, että mihin sitten (toivottavasti) ”joutuu” 🙂 Oon myös ymmärtänyt, että te lääkisläiset ette opiskele Tampereen yliopiston ”päärakennuksessa”. Opiskeletteko te siis vaan keskenänne muualla, vai onko siellä teidän kanssa myös muiden alojen opiskelijoita? Eli että tuleeko teillä kommunikoitua muiden alojen opiskelijoiden kanssa ollenkaan (edes bileissä tai vastaavissa)? Preklinikasta haluisin vielä tietää sen, että onko teillä ollenkaan luentoja tai vastaavia, vai onko teillä pelkästään PBL:ää? Jos ette oo aiemmin kertoneet, niin voisitteko sanoa, millanen oli teidän tyypillinen koulupäivä esimerkiks lääkiksen ekana vuonna. Kiitos paljon jos vastaatte! 🙂

Osaatteko sanoa, kuinka yleistä on, että sisään päästään suoraan lukiosta tai ilman valmennuskursseja?

Mulla ei ole nyt mitään prosentteja antaa, mutta nykyisin n. 60 % lääkiksen sisäänottomääristä on varattu ns. ensikertalaisille. Suoraan lukiosta tulleita siis on ja on aina ollutkin. Osa pääsee valmennuskurssin kanssa sisään, toiset ei — kokeessa vaadittavat taidot on saavutettavissa aivan varmasti ilman valmennuskurssiakin! Valmennuskurssissa suht hyvin lukionsa käynyttä helpottaa ehkä eniten se, että saa uusia tehtäviä ja vertaistukea lukemiseen. Itse veikkaan, että olisin päässyt lukiosta suoraan sisään, jos olisin kirjoittanut fysiikan ja kemian abikeväänä — vaan en kirjoitusputkeani aloitellessa tiennyt lääkikseen hakevani. Välivuosi muualla teki kuitenkin hyvää, ja en vaihtaisi kurssiani toiseen. <3

Kiinnostais myös se, millanen yhteishenki teillä on omien kurssilaisten/yleisesti lääkisläisten kanssa, onko siellä helppoa saada kavereita?

Yhteishenki on hyvä! Joillain vuosikursseilla vielä hyvääkin parempi. 🙂 Useimmilla on ennestään lääkiksestä korkeintaan pari kolme hyvää tuttua jos yhtäkään, joten kaikki joutuvat väkisinkin tekemisiin uusien kasvojen kanssa — ja koska pakollisia opintoja tehdään paljon pienryhmissä, sosiaalisen kanssakäymisen myötä myös ystävystytään. Syksyllä aloitetaan varsin tiiviisti lääkiselämä monien tapahtumien merkeissä (joista osasta fuksit ovat yhdessä vastuussa), lisäksi hupitutorit luotsaavat lääkiselämän saloihin. Lisäksi kandiseura tarjoaa paljon toimintaa vapaa-ajalle. Kavereita saa siis varmasti, jos vain on itse aktiivinen ja avarakatseinen! Mun neuvo onkin kenelle vain opintoja aloittelevalle: ekana vuonna kannattaa osallistua ja lähteä kaikkeen, mikä vähänkin innostaa. Seuraavana vuonna voi valita parhaat tapahtumat päältä.

Haluisin vielä teitää teidän tiloista, opiskeletteko luokkahuoneissa vai (semmosissa auditorion näkösissä) luentosaleissa? — Oon myös ymmärtänyt, että te lääkisläiset ette opiskele Tampereen yliopiston ”päärakennuksessa”. Opiskeletteko te siis vaan keskenänne muualla, vai onko siellä teidän kanssa myös muiden alojen opiskelijoita? Eli että tuleeko teillä kommunikoitua muiden alojen opiskelijoiden kanssa ollenkaan (edes bileissä tai vastaavissa)?

Käyn ottamassa muutaman kuvan koululta ja lisään ne tähän postaukseen myöhemmin! Mutta: lääkisopiskelijat tosiaan opiskelevat eri kampuksella yhdessä bioteknologian ja terveystieteiden opiskelijoiden kanssa kuin muut opiskelijat. Nykyisin arki sujuu preklinikassa pääasiassa yhdessä rakennuksessa: Arvolla Kaupin maastossa välittömästi Taysin vieressä. Jonkin verran ryhmätöitä käydään tekemässä sairaalalla (jolta löytyvät luonnollisesti myös potilaat) ja lisäksi M-rakennuksella on joidenkin opetushenkilöiden toimistot ja luentosali, jossa luentoja on kuitenkin harvoin. Periaatteessa päärakennuksella on pakko käydä vain opintojen alussa ilmoittautumassa opiskelijaksi, ruotsin kurssilla ja valmistuessa (joista viimeinen on jopa vähän huvittavaa – vala olisi paljon, paljon kivempi antaa Arvolla, sillä siellähän me ollaan opiskeltukin :D).

Nykyisin Arvolla on kolme perinteisen mallista luentosalia, pari isoa ryhmätyötyöskentelyynkin sopivaa peruskoululuokan kaltaista luentosalia, monta perinteisen luokan kaltaista tilaa ja kokoussalityyppistä ratkaisua, tietokoneluokkia ja Taitokeskus, jossa voi eri tiloissa harjoitella kliinisiä taitoja. Suurin osa ajasta opiskellaan itsenäisesti (tai vaihtoehtoisesti yhdessä kaverin kanssa), jolloin useimmat suuntaavat hiljaisiin lukusaleihin, tietokoneluokkiin tai kirjastolle, joissa on pöytiä ja tuoleja sekä nojatuoleja. Monet pänttäävät myös pääkampuksella Linna-rakennuksen lukusalissa, jos ei tarvitse tulla Arvolle. Lisäksi ainejärjestöllä on oma rakas ainejärjestötila Kandis, jolta löytyy sohvia, pingispöytä, kahvia ja kollegoita juttuseuraksi tauoille. Minusta erilaisia tiloja löytyy varsin hyvin erilaisiin tarpeisiin.

Lääkiksessä opiskellaan siis pitkälti lääkisopiskelijoiden kesken, ja onkin varsin helppo pulahtaa ja unohtua omaan kuplaansa kollegoiden kanssa. Uuden rakennuksen myötä myös bioteknologian ja terveystieteiden alan opiskelijat saattavat tulla tutuksi, jos vain uskaltaa kurkata Kandiksen toiselle puolelle ja jutella uusien naamojen kanssa. Kandiseuralla on myös yhteisiä sitsejä ja bileitä muiden ainejärjestöjen kanssa (esim. sairaanhoitajaopiskelijat, kauppatieteilijät ym.). Haalaribileet, kolmiot ja monet muut tapahtumat ovat kaikille tamperelaisille opiskelijoille, joten aivojaan pääsee varmasti myös tuulettamaan lääkiksen ulkopuolelle niin halutessaan. Lääkiskuplassa on puolensa. Lääkiksen ulkopuolisten suhteiden eteen joutuu tekemään ehkä vähän enemmän töitä, jotta ne pysyvät yllä, mutta samaa tapahtuu kaikilla aloilla — oman alan opiskelijat tulevat helpoimmin tutuiksi.

Preklinikasta haluisin vielä tietää sen, että onko teillä ollenkaan luentoja tai vastaavia, vai onko teillä pelkästään PBL:ää? Jos ette oo aiemmin kertoneet, niin voisitteko sanoa, millanen oli teidän tyypillinen koulupäivä esimerkiks lääkiksen ekana vuonna.

Kannattaa silmäillä aiempia kysymyspostauksia, vastaan niissä osittain tähän kysymykseen. Aiemmassa tämänpäiväisessä postauksessa kuvailinkin vähän yhtä jaksoa!

Tutoristunnot eli PBL ei ole ainut tapa oppia (onneksi!). On luentoja, ryhmätöitä ja seminaareja. Luentoja on varsin vähän eikä ne ole pakollisia muun opetuksen vuoksi, mutta toisaalta luennoijat ovat yleensä motivoituneita kertomaan luennoimastaan aiheesta (koska sama tyyppi ei vedä kaikkia saman jakson luentoja, vaan jokaisen luennon vetää alansa asiantuntija).

Keskimääräinen koulupäivä lääkiksessä arkena on varsin laaja käsite. 😀 Preklinikassa (Tampereen lääkiksessä ekat 3,5 vuotta): joinain päivinä ei ole ollenkaan opetusta, joinain päivinä on pari luentoa ja toisina taas pakollista opetusta. Ehkä keskimääräinen päivä olisi tälläinen: pari luentoa, lounas, tutoristunto ja mahdollisesti ryhmätyö ja loppupäivä itsenäistä opiskelua tai vapaa-ajan härväämistä. Joskus samana päivänä voi olla tutor ja pari ryhmätyötä, toisina päivinä taas yksi 45 minuutin luento (jonka jälkeen ihmettelee, kannattiko tämän takia herätä ;D), joskus taas neljä tuntia luentoja putkeen.

Klinikassa taas päivä alkaa yleensä viimeistään kasilta sairaalalla, siellä vietetään aamupäivä ja lounaan jälkeen päivä jatkuu sairaalalla tai iltapäivällä on jokin ryhmätyö tai lähdetään kotiin/koululle lukemaan.

Arki Tampereen lääkiksessä ei ole minusta kovin säännöllistä, ja toisaalta ainakin itse nautin vaihtelevuudsta — toisaalta se taas pännii, koska tiettyjä menoja (esim. omat lääkärikäynnit sun muut) on välillä hankala sopia etukäteen, koska lukujärjestykset tulevat joskus kovin myöhään ja aikatauluissa tapahtuu muutoksia. Mutta kaikesta selviää kyllä. 🙂

Kas näin, nyt on vastattu! Toivottavasti sait haluamiasi vastauksia. Tsemppiä hakuun tänä keväänä, toivottavasti pääset sisään! … ja vaikket pääsisikään, ei se suuresta pettymyksestä huolimatta ole missään nimessä maailmanloppu. Välivuodella on paljon annettavaa, jos käyttää saamansa tilaisuuden hyödyksi.

Kysymykset ovat edelleen, aina ja ikuisesti tervetulleita! 🙂

Dodii! Jälleen on vuåsikurssi ♥︎ on valmistunut, nyt sinikeltaisissa merkeissä ja tentti on vihdoinkin tehtynä. On aika vastailla [huomatkaa kellonaika, valmistujaisten jälkeisten superunien jälkeen ei tietenkään nukuta…]! Kysymyksiä kahdelta kysyjältä todella paljon, joten tästä postauksestakin tuli superpitkä — niin pitkä, että saatte kaksi postausta putkeen. Kerrottakoon, että täällä kysymyksiin vastailee blogin kirjoittajista toinen, tällä hetkellä neljännen vuoden lääkisopiskelija, joka on aloittanut klinikkavaiheen ns. pienistä klinikoista (gyne + lastentaudit + aikuispsykiatria 6 vkon jaksoissa). Kaikkea en siis tiedä, ja vastaan kysymyksiin oman, subjektiivisen näkemykseni varassa. Kysykää ilman muuta lisää jos kysyttävää tulee! 🙂

Näin kysyttiin:

Jee tama tuli tosi hyvaan saumaan juuri kun laakiskuume on kovimmillaan ja mietin mistahan voisin kysya Tampereen laakiksessa opiskelusta! Aion hakea laakikseen kevaalla 2018 ja nailla nakymin haluaisin Tampereelle. Saan vuoden paasta solu- ja molekyylibiologian maisterin paperit ja kysyisin tiedatko hyvaksiluetaanko laakiksessa mahdollisesti jotain aiemmin suoritettuja opintoja? Biokemiaa seka solu- etta molekyylibilsan kokonaisuuksia on tullut aikalailla jo tahkottua. Minka verran Tampereella on preklinikassa pakollista lasnaoloa? Tiedan etta PBL-kerrat on pakollisia, mutta enta muuten? Mieheni tulee opiskelemaan viela muutaman vuoden Jyvaskylassa liikunnalla ja meille on tulossa kesalla vauva, joten pohdin josko Jyvaskylasta kasin opiskelu onnistuisi ainakin ensimmaisena, kenties toisenakin vuotena niin etta kulkisin sielta aina pari kertaa viikossa Tampereelle? Kyse ei ole siita etteiko huvittaisi kayda luennoilla, tilanne on vaan sellainen etta taman kuvion onnistuminen helpottaisi kovasti. Uskon myos etta talla aiempien opintojeni pohjatietamyksella olisin vahvoilla ekojen preklinikkavuosien aikana vaikka opiskelisinkin luennot kotoa kasin. Kylla mua tietysti kiinnostaa myos etta milla perustein suosittelet valitsemaan juuri Tampereen? Ja myos se etta minkalaista opiskelu on Tampereen laakiksessa? Onko Tampereella klinikassa hajautusta, ja missa niita tehdaan? Mika on ollut sinusta mielenkiintoisinta tahan asti? Enta oletko miettinyt erikoistumista? Laakiskarpanen puraisi vuosi sitten kun olin tekemassa gradututkimusta BioMediTechilla ja siella FinnMedin ravintolassa lounaalla nain laakisopiskelijoita ja kuuntelin keskusteluita. Varmuus hakemisesta on syntynyt nyt paasin ulkomaille tekemaan tutkimusprojektia taksi talveksi, ja vaikka olin aivan innoissani niin tata tehdessani tajusin etta laakari on kuitenkin se tyo, jota todella haluan tehda. En malta oottaa etta voin alottaa paasykokeeseen lukemisen! 

Ja näin minä vastaan:

Saan vuoden päästä solu- ja molekyylibiologian maisterin paperit ja kysyisin tiedätko hyväksiluetaanko lääkiksessa mahdollisesti jotain aiemmin suoritettuja opintoja?

Nykyisen käytännön mukaan Tampereen lääkiksessä voi hyväksilukea aiemmin suoritettuja opintoja valinnaisiin opintoihin 15 op:n edestä, ja tuon 15 op:n jälkeen ei tarvitse enää myöhemmin murehtia valinnaisia lääkiksen aikana. Opinto-ohjelma on ”heitetään kaikki aiheen histologiat, fysiologiat ja anatomiat samaan soppaan ja sekoitetaan” eli kaiken samanaikaisen soveltavuutensa puolesta siitä hankala, että meillä on todella vaikea, jollei mahdoton skipata joitain jaksoja aiemman osaamisen/osallistumisen perusteella. Vuosikurssillani on yksi, joka oli vuoden Kuopion lääkiksessä — ja joutui aloittamaan alusta Tampereelle päästyään. Lisäksi en ole aivan varma, voiko opintojasi hyväksilukea uuteen tutkintoon, jos olet niillä saanut kuitenkin maisterintutkinnon valmiiksi (tästä kannattaa kysyä varmaan suoraan tiedekunnalta!). 😮 Kuitenkin aiempi osaaminen (kuten sinulla solu- ja molekyylibiologian) varmasti helpottaa opintoja — ko. aihepiirien opiskeluun ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa, jos ollenkaan. Sinun tapauksessasi harkitsisin yhteydenottoa Kuopion lääkiksen suuntaan, sillä siellä on käsittääkseni ainakin joskus voinut käydä kaksi lääkisvuotta yhdessä vuodessa aiemmat opinnot huomioiden. 🙂 

Minkä verran Tampereella on preklinikassa pakollista läsnäoloa? Tiedän etta PBL-kerrat on pakollisia, mutta entä muuten?

Ensinnäkin: onnittelut vauvasta, toivottavasti kaikki menee hyvin ja perhe-elämä alkaa onnellisissa merkeissä! 🙂 Tampereella on preklinikassa läsnäolopakollista: tutorit (eli nuo PBL-istunnot), ryhmätyöt, kliinisten taitojen harkat (jotka voivat olla ryhmätöitä, sairaalassa piipahtamista tai luentoja) ja seminaarit. Luentoja meillä on verrattain vähän muihin lääkiksiin verrattuna (max. 10 h/vko (?), määrä vaihtelee tosi paljon jaksosta toiseen) eivätkä tavalliset luennot ole pakollisia. Läsnäolopakollisten hommien määrä vaihtelee todella paljon eri jaksojen välillä.

Kaivoin nyt esimerkiksi fuksivuoden kevään lopulta Hapen saanti -jakson (7 vkoa sis. tenttiviikon) lukujärjestyksen: tuolla jaksolla on tänä vuonna yhteensä 12 eri pakollista ryhmätyötä, kliinisten taitojen harkkaa tai seminaaria. Näiden lisäksi on 11 tutoria. Ryhmätöitä sun muita on tietenkin joskus kaksi tai jopa kolmekin samana päivänä tai samana päivän tutorin kanssa, mutta koululle saa kyllä varautua lähtemään keskimäärin 2-4 päivänä viikossa. Oman arjen kanssa pärjäämistä helpottaa se, että ryhmätöitä saa vaihtaa kurssikaverin kanssa, jos ne eivät mene omien tutoreiden päälle (tutorryhmää ei voi vaihtaa) ja jos niitä ei pidetä koko kurssille kerralla (kuten seminaarit). Lähes aina joku on valmis vaihtamaan, ja tietyissä tilanteissa opetuksen pitävältä voi kysyä, jos paikalle voisi tulla ylimääräisenä.

Toisin sanoen: pakollista opetusta on paljon, ja kouluun joutuu sitoutumaan varsin sataprosenttisesti. Joustoa kuitenkin löytyy, mutta se vaatii omaa aloitteellisuutta.

Sinun tapauksessasi perhearjen pyörittäminen voisi olla aika vaativaa varsinkin jos Jyväskylästä asti tulet. Kurssillamme on kuitenkin myös parikin äitiä, jotka ovat saaneet lapsia ja jatkaneet lääkisarkeaan ilman äitiyslomia. Lääkisopiskelu perheellisenä on helpompaa hyvien tukiverkkojen varassa, ja itse harkitsisin myös sitä, josko perhe muuttaisi Tampereelle ja mies pystyisi opiskelemaan loppuun Tampereelta käsin. Mutta tämä on jossittelua, enkä sinun (tulevaa) perhetilannettasi tiedä, joten itse teette puolisosi kanssa omat valintasi, jos (Tampereen) lääkikseen haet ja pääset. Sun bilsan osaaminen taatusti helpottaa ekan ja tokan vuoden opintoja, vaikka paljon opiskeltavaa myös toki jää. 🙂 Kyselisin myös Kuopion suunnasta millaiset siellä olisivat parin ekan vuoden opinnot perheellisen näkökulmasta!

Millä perustein suosittelet valitsemaan juuri Tampereen?

No koska Tampere! ;D Ei vaan Tampere valintana oli mulle sekä helppo mutta myöskin pitkän pohdintaprosessin tulos. Tärkeiden asioiden joukossa oli maantieteellinen sijainti sekä tiedekunnan kuvaukset lääkisopinnoista sekä siihen aikaan yhden lääkisläisen pitämän blogin Tampereen elon kuvaukset. Pidin siitä ajatuksesta, että kaikki sovelletaan heti yhteen ja muodostetaan välittömästi yhtä näkökulmaa (esim. fysiologia) suurempia kokonaisuuksia, samoin myös PBL-mallista. Lisäksi Tampereella opiskelleet kokevat saavansa paremmat valmiuden käytännön työhön perusterveydenhuollossa kuin muissa lääkiksissä. Ja onhan kaupunkikin todella kiva: riittävän iso, mutta toisaalta sopivan pieni ja hyvin monipuolinen. Edelleen suosittelen lääkistä näillä argumenteilla. Sittemmin olen myös oppinut, että meidän ikiomassa lääkiskuplassa on yleisesti varsin hyvä yhteishenki ja vapaa-ajalle löytyy runsaasti tekemistä jo kandiseuran tarjoamista puuhista. Puitteet ovat myös hyvin nykyaikaiset, sillä saimme syksyllä uuden koulurakennuksen, ja tilaa on kutakuinkin aina riittävästi vähän isommillekin ryhmille. Lisäksi kandien ääni kuuluu vahvana opetuksen kehittämisessä — palautteen antaminen on pakollista jokaisessa jaksossa, ja palaute tulee myös kuulluksi. Lähes joka vuosi opintojaksoihin tehdään pienempiä ja suurempia muutoksia, ja vaikkei se itseä hyödyttäisikään, niin nuoremmat opiskelijat hyötyvät. Opiskelu ei ole aina helppoa, mutta ei se ole taatusti muissakaan lääkiksissä.

(Ehkä itseä on eniten jäänyt harmittamaan perusosaamisen vajaus tietyiltä osa-alueilta: juurikin tuon soveltamisen vuoksi tietyt aihepiirit tuppaavat jäämään toistuvasti lukematta ja tenteistä pääsee silti läpi… Mutta vika on ehkä enemmän allekirjoittaneessa kuin opiskelusysteemissä. :-D)

Minkälaista opiskelu on Tampereen lääkiksessa?

Kivaa, ketuttavaa, raskasta, työntäyteistä, palkitsevaa. 🙂 Kaikki opiskeltava ei aina motivoi, aina olisi luettavaa, vapaa-aika on kortilla ja allekirjoittaneen on välillä hankala innostua oikein mistään aihepiiristä, mutta en näe itseäni oikein muuallakaan. Mutta tämä ala on ihmisiä varten — ihmisiltä ihmisille — ja mulla on voimakas auttaa. Onnistumisen kokemukset ovat lisääntyneet opintojen edetessä, ja siitä saa itsevarmuutta tuleviin töihin, iloa tekemiseen ja motivaatiota opiskeluun.

Onko Tampereella klinikassa hajautusta, ja missä niitä tehdään?

On. Kolmannen vuoden keväällä vietetään kaksi päivää Lahdessa, sisätautien ja kirurgian jaksolla (neljännen vuoden kevät tai vitosen syksy) kaksi kertaa kaksi viikkoa Seinäjoella ja perusterveydenhuollon jaksolla (vitosen keväällä tai kutosen syksyllä) viikko Etelä-Pohjanmaalla jossain terveyskeskuksessa ja toinen viikko jossain pirkanmaalaisessa terveyskeskuksessa. Lisäksi jotain harkkoja tai päiviä on paikallisissa terveyskeskuksissa, tähän mennessä useimmiten Tampereella.

Mikä on ollut sinusta mielenkiintoisinta tähän asti? Enta oletko miettinyt erikoistumista?

Mä olen tasaisesti kiinnostunut kaikesta ja samalla en oikein mistään erityisesti. 😛 Synnytyksissä mukana oleminen oli melkoisen suuri elämys, ja nosti mielenkiintoa juuri synnytysopin osa-aluetta kohtaan. Toisaalta myös psykiatria on ollut mielenkiintoista sairaalan puolella, samoin yleislääketiede pth:n tasolla. Netissä oleva erikoisalatesti (erikoisalani.fi, kannattaa kokeilla!) tuo joka kerta kärkeen vähän eri erikoisaloja, mutta toistaiseksi en näe itseäni kirurgina. Erikoistuminen on mielessä ja joskus puheissakin päivittäin. STM tulee rukkaamaan erikoistumisen ainakin hakuprosessiltaan täysin uusiksi lähivuosina (tavoitteena vuosi 2019), joten tämä puhuttaa ainejärjestössä ja muutenkin nuorten lääkärien keskuudessa runsaasti. Tavoitteena on ohjata erikoistujia niin, että kullekin alalle saataisiin sen verran tekijöitä kuin todella tarvitaan. Lopullisia ratkaisuja ja valintoja siis odotellessa, myös oman erikoisalavalinnan suhteen. 🙂

Tässä vastaukseni, toivottavasti sait valaistusta pohtimiisi asioihin! Ja kysy lisää, jos mieli tekee! 🙂 Tampereella on hyvä elää ja olla, ja mihin ratkaisuun päädytkin, olet varmasti halutessasi hyvin tervetullut tänne! Tsemppiä opintojen viimeistelyyn, vauva-arkeen ja mahdollisesti vielä niihin pääsykokeisiinkin! 🙂