Postaussarja: Tampereen lääkis

Hei vaan kollegat ja tulevat kollegat, tai ihan muuten vain blogia seuraavat!

Nyt jotain i-h-a-n muuta kuin gifejä ja kuivia vitsejä. Yhteishaku on tältä keväältä loppumetreillään (loppuu tänään?), ja moni lääkärinurasta haaveileva miettii, mihin kaupunkiin sitä hakisi (kun vielä, ainakin toistaiseksi, haetaan yhteen kaupunkiin eikä yhteisessä valintakokeessa, vaikka koe sama eri kaupungeissa onkin). Lekuripäiväkirjojen Anni (Kuopio) keksi postausidean, jossa eri lääkisbloggaajat esittelisivät rakasta lääkiskaupunkiaan ja lääkiksen opintoja omassa yliopistossaan, ja myös Kandielämää-blogi kutsuttiin ja tietenkin lähti tähän projektiin mukaan. Muistan vielä itsekin, miten harmillisen huonosti suhteellisen ajantasaisia kertomuksia eri lääkiksistä löytyi, ja silloin Tampere kyllä taisi loistaa poissaolollaan. Korjattakoon tuo virhe nyt, vaikka vähän myöhään tämä ajoittuikin omien kiireideni vuoksi. Tässä siis pieni katsaus Tampereen lääkiksen arkeen kolmannen vuoden opiskelijan näkökulmasta. Tämän jälkeen kaikki tietenkin hakevat Manseen, jos ei nyt, niin ensi keväänä, eikö totta? 😉

Projektissa mukana ovat:
Kuopio: Lekuripäiväkirjat
Turku: Blue zone
Oulu: Puolet Jennin elämästä

Lumi suli jo. Raksa-aluetta löytyy edelleen.

Millainen on tutkinnon rakenne Tampereella? Millä tavoin jaksoilla opiskellaan ja opetetaan? Pääasialliset opetusmetodit?

Ensimmäiset 3,5 vuotta vietetään preklinikassa (= paljon teoriaopintoja), seuraavat kaksi klinikassa (= lääkärin takissa kandina sairaalalla) ja opiskelun huipentaa parin kuukauden kertausjakso vipana keväänä. Preklinikka-aika on pitkä, mutta kolmannen opiskeluvuoden syksyllä aletaan syventyä vähitellen kliinisiin aihepiireihin. Tampere eroaa muista lääkiksistä siinä, että meillä opiskellaan preklinikassa jaksoittain, ei kursseittain. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että esimerkiksi toisen vuoden Hermoston rakenne ja toiminta -jaksolla käytiin läpi sekä hermoston anatomia (jota toki jo aiemmin sivuttu siellä täällä), histologia ja fysiologia. Kolmannen vuoden keväällä taas on Hermoston toimintahäiriöt -jakso, jossa taas syvennytään enemmän eri neurologisiin sairauksiin, ja joskus viidennen vuoden aikana (?) taas on klinikan puolella pätkä neurologialla. Tärkeimmät asiat tulee käytyä, jos kuuliaisesti opiskelee, kolmesti vajaan kuuden vuoden aikana. Kaiken soveltaminen yhteen jo alusta alkaen on toisaalta vahvuus, toisaalta heikkous – asiat nivoutuvat yhteen heti alussa ja isoja kokonaisuuksia tarkastellaan yhtäaikaisesti useista eri näkökulmista, mutta jotkin aiheet on liiankin helppo taas sivuuttaa, kun tietää todennäköisesti pääsevänsä jaksotentistä läpi ilmankin ja panostaa tärkeämpinä pitämiinsä juttuihin. Esimerkiksi histologia on allekirjoittaneella todella huonosti hallussa… ja kärsin siitä joka ikisessä patologian ryhmätyössä. :D

Toinen kova sana jaksojen lisäksi Tampereella on PBL eli problem based learning eli tutorit. Noin 10 hengen pienryhmä kokoontuu tutoreihin kahdesti viikossa yhdessä tutorin (= opettaja) kanssa. Yhdessä tutorissa saadaan käsiteltäväksi teksti, joka liittyy jotenkin jakson aihepiireihin, siitä keskustellaan (kolmantena vuonna esimerkiksi mietitään, mikä sairaus potilas X:llä mahtaisi olla oireiden perusteella, mistä sairaus aiheutuu, miten se oireilee, miten se tutkitaan ja todetaan ja miten sitä hoidetaan jne.) ja tutorin päätteeksi asetetaan oppimistavoitteet seuraavalle kerralle (esim. sairauden X oireet ja hoito, sairauteen liittyvän anatomisten rakenteiden kertays yms.). Seuraavassa tutorissa puretaan edellinen tapaus, eli käydään opiskellut asiat läpi ja kierto alkaa alusta uuden tapauksen muodossa. PBL:ssä korostetaan ongelmakeskeistä opiskelua (kuten nimikin jo kertoo) eli uusia opiskeltavia aiheita lähestytään ongelman avulla ennemmin kuin jos aihe vain annettaisiin ulkoa päin. Opiskelijat itse asettavat omat oppimistavoitteensa ja ovat enemmän vastuussa tekemisistään itselleen ja muille ryhmäläisilleen kuin tutorille eli opettajalle, joka valvoo tutorryhmän toimintaa ja auttaa oppimistavoitteiden etsimisesstä (ja parhaimmillaan kertoo elämänmakuisia juttuja omista kokemuksistaan tai opiskeluvuosistaan). PBL:ssä on ylevät tavoitteet, mutta käytäntö on osoittanut, ettei se sovi kaiken opiskeluun, ja tutorien hyöty riippuu pitkälti myös ryhmän toiminnasta ja siitä, oppiiko asioita hyvin muiden kanssa keskustelemalla ja toisia kuuntelemalla.

Samoissa pienryhmissä (tutorryhmissä) tehdään myös yhdessä paljon ryhmätöitä ja kliinisten taitojen harjoituksia, joissa on kerrallaan mukana aiheesta riippuen viidestä henkilöstä koko kurssiin. Luentomuotoista opetusta on melko vähän, eivätkä luennot ole pakollisia, kun pakollisia töitä osuu väistämättä muutenkin joka viikolle.

Klinikan jälkeen tutorit voidaan unohtaa, mutta pienryhmätyöskentely jatkuu uusissa muodoissaan ja sairaalan puolella oikeiden potilaiden kanssa.

Harjoitteluja on yhteensä 40 op, ja ensimmäiset opiskeluihin luettavat saa tehdä kolmannen opiskeluvuoden jälkeen. Vaikeusaste kasvaa kesä kesältä, kunnes lopulta putkahdetaan ulos valmiina lääkäreinä. 360 op:eeseen sisältyy myös 20 op:n syventävien opintojen opinnäytetyö eli lääkiksen ”gradu”, jota ei kannata aloittaa liian myöhään, virkamiesruotsia sun muuta kielten opiskelua sekä huikeat 15 op valinnaisia opintoja.

Miten paljon Tampereella on käytännön juttuja? Miten paljon preklinikassa/klinikassa on potilaita koulun aikana? Onko hajautusta?

Ensimmäinen potilaskontakti saadaan jo ensimmäisinä koulupäivinä, ja käytännön juttuja harjoitellaan alusta asti laskimoverinäytteenoton harjoittelun ollessa ensimmäisenä. Vaikka opiskelu preklinikassa voi ollakin välillä puuduttavaa, niin opiskelua piristää uusien taitojen opiskelu, tosin sitä mukaa myös alkaa jännitellä omaa osaamistaan (tai sen puutetta, kun niitä myös testataan). Harjoitusten vaativuus kasvaa kouluvuosien lisääntyessä, ja esimerkiksi kolmantena vuonna joutuu ekaa kertaa miettimään tosissaan diagnoosia oikealle potilaalle. Potilaskontakteja on preklinikassa harvakseltaan, mutta klinikassa niitä kai pitäisi olla enemmän, sattuneesta syystä. :P Potilaskontaktien määrää pidetään ainakin opiskelijakollegoiden keskuudessa joskus vähäisenä, ja tällä hetkellä kasvavat vuosikurssien koot tuovat opintojen järjestelyyn omat ongelmansa.

Hajautusta on. Kolmannen vuoden lopulla käväistään parin päivän vierailulla Lahdessa, ja klinikkavuosiin sisältyy kolme kahden viikon reissua Seinäjoelle. Ihan kaikkea ei muutenkaan tehdä vain Kaupin kampuksella tai Taysissa, vaan opiskelujuttuja (tutustumiskäyntejä, anamneesiharjoituksia ym.) on myös Hatanpään sairaalalla, Pitkäniemessä, paikallisissa terveyskeskuksissa ja esim. vanhusten palveluasumisyksiköissä. (Kollegat, korjatkaa prekliinikkoa jos en nyt ihan kaikkea muista!)

Miten paljon tarvitsee hankkia kirjoja? Miten paljon on itsenäistä työskentelyä?

Kirjojen hankinnassa kullakin on oma tyylinsä. Tietyt perusopukset kannattanee hankkia itselleen (anatomian kuvasto, histologian kirja, fysiologian kirja, ehkä farmakologia, Potilaan tutkiminen ym. kliiniset pikaopukset), mutta yliopiston tarjoamat Terveysportti ja Oppiportti sekä kirjaston fyysiset opukset ja lääketieteen alan julkaisut ovat saatavilla ilmaiseksi.

Itsenäisen työskentelyn määrä riippuu kunkin omista opiskelumetodeista, mutta siltä ei välty kukaan. Ulkoa opiskeltavaa on paljon, ja töitä pitää myös tehdä. Jotkut tykkäävät opiskella kaverin kanssa, toiset itsenäisesti, toiset lukevat enemmän, toiset vähemmän. Itse taidan lukeutua siihen porukkaan, joka lukee liikaa, koska lukuteho on välillä heikohko, mutta kohtuullisen hyvin minäkin olen selviytynyt. :)

Kurssien rakenne/jaottelu (elinkohtainen/alakohtainen)?

Preklinikassa, kuten jo sanoinkin, opetellaan jaksoittain. Klinikassa homma muuttuu siten, että koko kurssi jaetaan kahtia, ja neljännen vuoden keväällä toinen puolisko aloittaa ”isoista klinikoista” (kirurgiaa ja sisäelimiä) ja toinen ”pienistä” (lastentaudit, psykiatria, gynekologia). Puolen vuoden jälkeen osat vaihtuvat, ja vitosen keväällä taas alkaa uusi blokki. Jokaiseen tärkeään erikoisalaan käydään tutustumassa parista viikosta kuuteen viikkoon eri osastoilla (päivystys, vuodeosasto, poliklinikka), ja lopputuloksena valmistuvalla lääkärillä pitäisi olla kattava osaaminen perusterveydenhuoltotasolla vaadittavista taidoista ja tiedoista ja ymmärrys myös siitä, missä tilanteissa, millä alkututkimuksilla ja millä kiireellisyydellä potilas tulisi lähettää eteenpäin erikoislääkärin vastaanotolle.

Millaisia muutoksia on tapahtuu lähitulevaisuudessa?

Lääkiksessä on menossa isoja myllerryksiä. Kaikissa lääkiksissä nostetaan sisäänottomääriä, ja sillä on väistämättä vaikutuksia opetuksen järjestämiseen ja työllistymiseen valmistumisen jälkeen. Ensi syksyllä Kaupin kampuksella Bion käytävät vaihtuvat upouuteen Arvo2:een, ja moniammatillista yhteistyötä aletaan lisätä jo koulutuksen aikana. Tampere3-hanke (eli Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistyminen superyliopistoamkiksi) vaikuttaa varmasti myös jossain määrin lääkiksenkin arkeen. Taysilla taas on omat rakennusprojektinsa meneillään. Kaikkea tapahtuu siis kaikilla mahdollisilla suunnilla, mutta opiskelija varmasti selviää joukon mukana ja uusista tiloista nauttien.

Millainen Tampere (lääkis)kaupunkina?

Tampere on kaupunkina kompakti – jos asuu sopivassa paikassa, kaikkialle pääsee kävellen, pyörällä tai bussilla helposti eivätkä välimatkat ole pitkiä.  TOAS:ilta löytyy melko kivasti vuokra-asuntoja, samoin yksityiseltä puolelta keskusta-alueeltakin kohtuulliseen hintaan, jos ei ole erityisen tarkka vaativa. Kivoja kuppiloita ja ravintoloita löytyy sieltä täältä, ja teatteria ja musiikkia sekä liikuntapalveluja löytyy makuun jos toiseenkin. Jos tuttavia ei valmiiksi jo löydy, ainejärjestömme Tampereen lääketieteen kandidaattiseura eli TLK, oma vuosikurssi ja useat lääkistapahtumat (koska muihin opiskelijatapahtumiin ei tietenkään osallistuta ;)) pitävät huolen siitä, että uusia kavereita löytyy ja unohtumattomia muistoja syntyy satavarmasti! Lääkisarki voi olla toisinaan stressaavaa, ja siihen hätään auttaa parhaiten toinen samassa tilanteessa oleva.

Kysyttävää? Kysy pois, vastaan alle mielelläni!

P.S. Uteliaan kannattaa silmäillä lääketieteen yksikön sivuja, opetusohjelmaa ja opinto-opasta. Tamperelaista lääkisarkea sivutaan ainakin tässä blogissa. :)