Täällä ollaan!
Huhhei nyt lähtee!
Tai no, nyt ei oikeastaan lähde, koska reissun alkamisesta on jo kulunut vajaat kolme viikkoa, mutta ilmaus sallittaneen tässä yhteydessä. Nyt olisi nimittäin tarkoitus tehdä sellainen retrospektiivinen katsaus kuluneeseen alkutaipaleeseen täällä Ruotsin puolella ja samalla käynnistää tämän blogin päivittäminen. Eli tarkemmin ajateltuna: kyllä nyt jotain sittenkin lähtee!
Oli miten oli, tässä tiivistettynä taustajuoni: hain piiiitkän jahkailun päätteeksi maisterivaihtoon viime tammikuussa. Heti alusta asti oli selvää, että haluan nimenomaan Ruotsiin, ja latasinkin hakulomakkeen täyteen erilaisia yliopistoja ympäri etelä-Ruotsin. Heittäydyin myös vähän villiksi ja otin mukaan pari koulua Tanskasta ja Norjasta. Sinne asti ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, sillä onnetar kansainvälisten asioiden toimistossa suosi ykkösvaihtoehtoani, ja Göteborgin yliopisto toivotti minut avosylin tervetulleeksi täksi syyslukukaudeksi. Kriittiset pari kiloa liian painavan matkalaukkuni kanssa heilautinkin itseni Itämeren yli Göteborgiin keskiviikkona 26.8., juuri parahiksi orientaatio-ohjelman avajaisiin. Vad fint.
Huhut Ruotsin karmivasta vuokrakämppien puutteesta osoittautuivat onneksi omassa tapauksessani liioitelluiksi, sillä pohjoismaisena Nordplus-vaihtarina minulle taattiin huone paikallisesta opiskelija-asuntolasta ja heinäkuussa sainkin tietää, että sellainen on minulle löydetty. Huone paljastui käytännön tasolla kalustetuksi yksiöksi, josta puuttuu ainoastaan oma keittiö. Sellainen toki on, pari kerrosta ylempänä, ja sitä käyttää minun lisäkseni kolme muuta asukasta. Heistä ainoastaan yhden kanssa olen törmännyt useamman kerran, mutta toistaiseksi kaikki yhteiseloomme liittyvä on sujunut oikein mukavasti. Myönnän kyllä olevani hieman hämmentynyt monituisista lajittelumahdollisuuksista, joita keittiöstämme löytyy – vähintään yhtä hämmentynyt kuin siitä, miksi näistä mahdollisuuksista huolimatta joku keittiökämppiksistäni tunkee silti itsepintaisesti kaikki jätteensä samaan lootaan. Joka tapauksessa, alun epävarmuudestani huolimatta voin ilolla sanoa, että oma alkuperäiskuntoinen huoneeni alkaa pikku hiljaa tuntua ihan kelvolliselta kodinkorvikkeelta, ja asettuminen seuraavien kolmen kuukauden aikaiseen kotikaupunkiin on muutenkin sujunut suhteellisen kivuttomasti. Prosessissa on auttanut huomattavasti uudet eurooppalaiset ystäväni, ICA:n hyllyiltä löytyvät tutut elintarvikebrändit sekä uskollinen ystäväni Netflix, joka on huolehtinut minusta silloinkin, kun muuta iltaohjelmaa ei ole ilmaantunut.
Ensimmäinen kurssi alkoi heti orientaation jälkeen, ja pian se jo päättyykin. Täällä yliopisto-opiskelu on järjestetty hieman eri logiikalla kuin Suomessa, ja ajatuksena on, että samanaikaisesti käydään vain yhtä ns. 100% kurssia tai kahta 50% kurssia. Ensihätään sanoisin, että järjestely on ihan toimiva, ainakin näin vaihtarin näkökulmasta! Aikaa on nimittäin jäänyt luentojen ja diskuteeraamisen (eli ryhmätyön edistämisen) lisäksi myös paikalliseen elämänmenoon tutustumiseen: tähän mennessä on mm. pidetty hämmentävän monta kahvitaukoa (ruotsalaisten lähes pyhä ”fika”-perinne), ihasteltu Göteborgin saariston idyllisiä maisemia, joogattu puistossa ja silitelty minipossua lasten eläintarhassa.
Mitä tulee kielen ja paikallisen habituksen omaksumiseen: olen tehnyt aktiivisesti töitä maastoutumiseni eteen ja tässä vaiheessa projektia yritän hieman epätoivoisesti erottaa tunnelin päästä siivilöityvää hentoa valoa. Kauppaan astuessani osaan kyllä jo päästää ilmoille (ainakin omaan korvaani) varsin uskottavan ”hej!”-helähdyksen, uskon hallitsevani kutakuinkin myöntymistä ilmaisevan ”ah”-äänteen salat (hieman nasaali ja pyöreän ponteva a, joka taittaa aivan aavistuksen verran jopa o:n suuntaan) ja olenpa onnistunut hoitamaan ihan kokonaisia asiointitilanteitakin på svenska. Jotta itseluottamus ei ihan vallan karkaisi ulottumattomiini, olen toki kohdannut myös paikallisväestön vilpittömän reaktion ilmeisen valloittavan aksenttini kuultuaan (”Aww, du låter som en Mumin!!” – Jep, joo, kiitos, pyrinkin sellaiseen autenttiseen kahdella jalalla kulkevan virtahepowannaben fiilikseen). Fake it till you make it!
Kuvat / Anni