Hyvää ensimmäisen blogipäivitykseni melkein-kuukausipäivää!

Nyt kun vaihdossa porskutetaan jo kivasti puolivälin tienoilla (!!??), olen tehnyt havaintoja uudesta arjestani. Mut paremmin tuntevat tietävätkin, että tapaan tykästyä omiin rutiineihini, välillä vähän liiankin paljon. Tämän ansiosta pakka menee hetkellisesti sekaisin, jos esimerkiksi uimahallin pukuhuoneessa kaikki lempparikaappini onkin yllättäen varattuja (ennen kuin kukaan leimaa pakkomielteiseksi tai kreisikaheliksi, niin kyllä mä vaihtelen yleensä kahden-kolmen kaapin välillä) tai jos ravintolan pizzalistalta ei löydy yhtäkään vaihtoehtoa, joka yhdistäisi tietyt hyväksi havaitut raaka-aineet jumalaiseksi lempparipizzakseni. Näin ollen odotin innolla vaihtosyksyäni huomatakseni, muodostuuko näitä elintärkeitä rutiineja ja arjen turvasatamia myös täällä Göteborgissa.
 

Koska tämä on blogiteksti eikä mikään tusinadekkari, en kikkaile yllättävillä juonenkäänteillä: kyllä niitä on muodostunut. Liityin viikon ilmaisen kokeilujakson jälkeen (halleluja näitä rahansäästökikkoja!) paikallisen Unisport-wannaben eli Fysikenin jäseneksi, ja olen nyt muutamia kertoja käynyt parilla eri toimipisteellä kokeilemassa ryhmäliikuntatunteja ja salin vapaapainoja (hah). Oikeasti toimipisteitä olisi kolme, kolmannessa en vaan ole koskaan käynyt, koska näihin kahteen ensimmäiseenkin tutustuminen on ollut tarpeeksi jännittävää rajojen rikkomista ja onneksi kattavin näistä kolmesta sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Molempien toimipisteiden pukkareissa olen nyt valinnut itselleni sopivan kaapin noin sadan identtisen kaapin joukosta, joten lasken nämä tilat jo turvalliseksi osaksi elinpiiriäni. Harkitsen myös näiden kaappien laputtamista uskottavin ”epäkunnossa”-viestein turvatakseni saatavuuden omien vierailujeni aikana jatkossakin. Olenpa kyllä tyytyväinen onnistuttuani vakiinnuttamaan liikunnan roolin omissa arkirutiineissani täällä rannikkoseudulla!
 

Toinen tärkeä osa elämää on tietysti ruoka ja sen hankkiminen. Ruotsissahan tunnetusti kaikki on paremmin, joten myös ruokakauppaketjuja löytyy ihan aidohkoksi kilpailuksi asti: on ICAa, Coopia, Hemköpiä, Nettoa, Lidliä ja Willysiä. Kokeiltuani lähes kaikkia päädyin valitsemaan omaksi ketjukseni Willysin, ja sen toimipisteistä vakituiseen käyttööni kaksi kotiani lähintä kauppaa. Poikkeuksen tähän valintaan teen vain hädän hetkellä, vaikka toisessa näistä lähikaupoistani ehdin jo hyvin pienimuotoiseen (mutta ruotsinkieliseen!) sanaharkkaan muovipussien ostamiseen liittyen kassalla työskentelevän ilkeän mummon kanssa, joka kaiken lisäksi tekee varmaan työlainsäädäntöä rikkovaa työviikkoa, koska jotenkin tuntuu että se sama mummo on aina siellä silloin kun minäkin. Joka viikko marssin kuitenkin itsepintaisesti tämän mummon kassalle tarkoin valittujen elintarvikkeideni kanssa, ja jotta en ihan vallan ruotsalaistuisi täällä vieraan kulttuurin keskellä, olen päättänyt tukea Suomen nousua talouskurimuksesta kukoistukseen levittämällä jokapäiväisen Fazerin ruisleipäni päälle vähän Valion margariinia. Että siinäs kuulitte, Sipilä sidekickeineen! Aterioiden suhteen olen aika johdonmukainen: viime perjantaina opin eräältä kaveriltani taannoin some-hypetettyjen banaanipannukakkujen teon, joten sen jälkeen joka päivä (paitsi lauantaina koska silloin oli jeejee-synttärisafkaa eli tortilloja) olen ravinnut itseäni kyseisellä aterialla ja löytänyt niin vakiintuneen ja tehokkaan valmistusprosessin, että Henry Fordkin vihertyisi kateudesta! Ja joo, tiedän ettei näillä pannukakuilla ehkä ihan koko ruokaympyrää täytetä, mutta ne on niiiiin hyviä!!! (!!!) Ja koska ne koostuu tasan banaanista, parista kananmunasta, kaurahiutaleista ja lisukehedelmistä, ei niillä mitään suurta elintasovatsaa saa myöskään, ehkä, kasvatettua.
 

Vaikka vaihdossa olemisen hyviä puolia on sosiaalisen elämän vilkastuminen oman ja kavereiden työttömyyden vuoksi, olen toki onnistunut löytämään myös sitä MeNaisten, Annojen ja Eevojen peräänkuuluttamaa omaa aikaa. Se on kuulemani mukaan ihan ensiarvoisen tärkeää tasapainoisen aikuisen naisen hyvinvoinnin kannalta. Valitettavasti täysipäiväinen opiskelu yliopistossa vaatii täällä oman huomionsa, eikä päiväsajan ohjelmasta tarvitse sinänsä huolehtia, mutta yksin asuminen on tuonut elämääni taas näitä hiljaisempia iltoja, jotka Helsingin päädyssä yleensä täyttyisivät jostain vähän seurallisemmasta oleskelusta. Jos nyt joku erehtyy luulemaan, että olen vain tuhlannut kaiken tämän yhtäkkiä käsillä olevan ylimääräisen ajan, huoli pois: olen tehnyt aika laajamittaista perustutkimusta selainpohjaisten videosuoratoistopalvelujen laadusta ja sisällöstä. Mutta koska en halua muistaa tätä syksyä ainoastaan läpikatsottujen tuotantokausien henkilökohtaisesta ennätyksestäni, koitan säännöllisesti keksiä jotain kivaa puuhaa myös kodin ulkopuolella tai vähintäänkin muiden ihmisten kanssa. Näissä tilanteissa olen eksynyt mm. paikalliseen planetaario-Heureka-tiedekeskushybridiin Universeumiin tuijottamaan apinoita ja mereneläviä, välttelemään opiskeluvastuita johonkin Hagan monituisista kahviloista, leffaillaksi naamioituun kielikylpyyn ruotsalaisen kaverin kanssa tai ihan jopa maan rajojen yli Kööpenhaminaan asti huomaamaan kotivaluuttani heikkouden viiden euron juustohamppari kädessä.
 

Kaikella vakavuudella koen velvollisuudekseni nyt kuitenkin lohduttaa niitä läheisiäni, jotka aiempien rivien perusteella alkoivat jo suunnitella jotain HIMYM-tyyppistä interventiota – kyllä täällä hyvin menee. On ollut mukavaa huomata, että alkujännityksen jälkeen arki on kuin onkin alkanut rullata omalla painollaan, eikä painostava koti-ikävä ole vienyt liikaa tilaa tästä ajasta nauttimiselta ja uuteen ympäristöön tutustumiselta. Kyllähän näitä pukukoppi-pakkomielteitä ja rajoittuneita pizzakokeiluja välillä itsekin pohtii vähän huolestuneena/huvittuneena mutta ongelmaa niistä ei onneksi ehdi muodostua, koska joka viikko annimaisen arjen keskeyttää jokin uusi, jännittävä kokemus. Tällä viikolla ehdin tehdä banaanipannukakkuja vain kaksi kertaa, sillä huomenna juna vie loppuviikoksi Tukholmaan, jossa otan tavoitteeksi tutustua myös sataman läheisimmän Burger Kingin ja ostoskadun ulkopuoliseen kaupunkiin. Aion aloittaa kahvitauolla ja edetä siitä sitten omaan rauhalliseen tahtiini kohti seuraavaa ruokailua!

P.s. Huomaako, että kirjoitin tätä alati kasvavan nälän kourissa? Pulla siellä, pannukakku täällä, ai niin ja yks Americana kans kiittimoi.

Kuvat / Anni