Death by burpees – pikakuolema
Tajusin eilen, että hoen nykyään koko ajan itselleni ”tee toimintasuunnitelma”. Tämä johtuu siitä, että minulla on niin kiire, että joudun jatkuvasti kelaamaan päässäni, mikä on järkevin järjestys suorittaa asioita, jotta ehdin tekemään kaiken. Eilen oli taas tällainen toimintasuunnitelma -päivä. Johanna säntäilee paikasta toiseen ja aikatauluttaa omaa toimintaansa. Kun vielä kaiken päälle sain jostain kauhean pakkomielteen valmistaa pulled porkia, coleslawta, sämpylöitä ja jäätelöä, niin eipä taas ollut vaikeuksia saada päivää kulumaan. Kymmenen aikaan illalla possut uunissa tuli kuitenkin sellainen olo, että voisin vetäistä vielä jonkun hypernopean tehotreenin. Pikagooglettelu ja Steffitin http://www.steffit.com/2013/12/yksinkertainen-ja-kova-treeni-sopii.html ja Pumpuin http://www.lily.fi/blogit/pumpui/treenivinkki-death-burpees innoittamana päädyin vetäisemään pikakuoleman Death by burpees -treenin muodossa.
Kuva: http://tbfn.info/burpees
Death by burpees -treenissä burpee-liikettä vedetään kelloa vastaan. Ideana on tehdä yhtä monta burpeeta, kuin kellossa on minuuttilukema. Eli 1 minuutilla 1 kpl burpeita, 2 minuutilla 2 kpl jne. Burpeita tehdään niin kauan, kunnes aika ei enää riitä vaaditun burbee-määrän suorittamiseen. Mulla tyssäsi neljännentoista minuutin kohdalla eli en ehtinyt enää tekemään 14 kpl burpeita minuutissa. Voi kuulostaa sekavalta ja minullakin kesti hivenen tajuta treenin idea (palikka joo), mutta googlettamalla löytyy parempia ohjeita, samoin kuin vinkkejä burpeen oikeaoppiseen suorittamiseen. Sekuntikello on tässä treenissä välttämätön tai sitten sekuntikellolla varustettu kaveri, joka vahtii ajan kulumista. Kannattaa myös varata kunnolla tilaa liikkeiden suorittamiseen. Minä löin seitsemännen minuutin kohdalla kyynärpääni oikein mojovasti betoniseinään. Haittasi hivenen suorittamista seuraavat pari minuuttia.
Kuva www.crossfithyannis.com
Ensialkuun erehdyin ajattelemaan, että mitä kuolemaa tässä nyt muka on? Aika helppoa meinaan alussa tehdä muutama burpee ja venailla loppuminuutti ajan kulumista. Kahdeksannen minuutin kohdalla alkoi jo tuntumaan vähän pahalta. Siitä eteenpäin alkoinkin sitten ymmärtämään, mistä treenin nimi on peräisin. Palautusaika käy koko ajan lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi ja seuraavan sarjan joutuu aloittamaan koko ajan hengästyneempänä. Luonnollisestikin liikkeiden suorittaminen alkaa loppua kohden vähän hidastumaan, kun uuvahdus iskee. Kuolema! Loistava pikatreeni, jota pystyy varioimaan loputtomasti. Esim. Lotta Pumpui vinkkaakin tuossa omassa postauksessaan death by mavesta. Erilaisia kyykkyjä ja punnerruksia voisi kokeilla death by -treeninä myös. Mä ainakin aion ottaa tuon burpee -version omaan viikko-ohjelmaani. Kiva testailla, miten pystyy parantamaan ja kuinka paljon paremman tuloksen saan ilman, että mätän kyynärpään seinään kesken treenin :)
Kuva www.fitchicks.com/au