Elämänjano ja Fightback -asenne

Katsoin keskiviikkona Docventuresissa esitetyn, Pekka Hyysalosta kertovan dokkarin New Run. Sanomattakin on selvää, että dokumentti teki vaikutuksen. On vaikea kuvitella, että se ei olisi sitä johonkin katsojaan tehnyt. Hyysalon elämänasenne, taistelutahto ja positiivisuus ovat vain ihan omaa luokkaansa. Yleensä tämänkaltaisten taistelutarinoiden koukku piilee siinä, että katsoja kokee ”minulla on asiat niin hyvin” –fiiliksiä ja voimaantuu ikään kuin sen toteamuksen kautta, että koska ”mulla on asiat niin hyvin, niin ei ole varaa valittaa mistään”. Pekan tapauksessa asia on toisin. Dokumenttia katsoessa ajatukseni kääntyi pikemminkin niin päin, että Pekalla on asiat hyvin ja voimaannuin siitä positiivisesta energiasta, jota Hyysalo periksiantamattomuudellaan ympärilleen tartuttaa. Se tapa, jolla Hyysalo suhtautuu elämään kun on ihan voittamaton. Koko dokumentin aikana en surkutellut Hyysalon tilannetta, koska hänen asenteensa ei vain yksinkertaisesti jätä mitään sijaa säälille. Hyysalo on voittaja, jonka tarinaa seuratessa ei voi kuin hymyillä ja korkeintaan itkeä ilosta. 

Dokumentin jälkeen jäin pohdiskelemaan elämästä nauttimista, onnellisuutta ja hetkessä elämistä. Aloin miettimään sitä, kuinka paljon Hyysalon asenteeseen onnettomuuden jälkeen on vaikuttanut se, miten hän eli eläämäänsä ennen onnettomuutta. Sillä ennen onnettomuuttaan Hyysalohan eli unelmaansa. Hän teki joka päivä sitä, mikä tuotti hänelle eniten nautintoa ja mihin hän suhtautui suurella intohimolla. Laskiessaan Hyysalo oli onnellisimmillaan. Hänen unelmansa oli olla ylhäällä vuorella joka päivä ja tuota unelmaa Hyysalo toteutti, kunnes tapahtui tuo kohtalokas onnettomuus, jonka vuoksi unelmat rakentuivat uudenlaisiksi.

Jäin pohtimaan sitä, kuinka paljon tuo unelmien tavoittelu muokkasi Hyysalon asennetta elämään? Onko Pekka Hyysalo niin uskomaton taistelija nimenomaan sen ansiosta, miten hän eli ennen onnettomuutta? Toki ihmisen persoonallisuus, perimä ja elinolosuhteet vaikuttavat asenteisiin ja siihen onko henkilö enemmän positiivisuuteen vai negatiivisuuteen taipuvainen, mutta uskoisin, että elämänasenteeseen ja taistelutahtoon vaikuttaa paljon myös se, pääsemmekö toteuttamaan itseämme vai emme. On helppo uskoa, että ihminen elämänjanoisempi silloin, kun tekee asioita, joista saa nautintoa. Vaikuttiko tämä ennen onnettomuutta ollut elämänjano Hyysalon haluun olla antamatta periksi onnettomuuden jälkeen? Minä haluan uskoa, että se vaikutti, ainakin osittain. Hyysalo nyt toki on jo persoonaltaankin ihan poikkeuksellisen valoisa ja positiivinen henkilö, mutta tuollaiseen taistelutahtoon ja periksiantamattomuuteen tarvitaan jotain muutakin. Tarvitaan sitä elämänjanoa. 

Dokumentin katsottuani minulle tuli entistä enemmän sellainen olo, että on tärkeää tehdä niitä asioita, joista saa ilon tunnetta ja joiden parissa pääsemme elämään unelmaamme tavalla tai toisella. Tiedän, että harva voi elää unelmaansa 24/7. On velvollisuuksia ja rajoituksia, jotka estävät suurinta osaa meistä tekemästä mitä huvittaa. Kyllähän minäkin juoksisin pitkin metiköitä työkseni, jos se olisi mahdollista. Arjen velvollisuudet eivät kuitenkaan saisi rajoittaa meitä loputtomasti, koska pelkkä velvollisuuksien suorittaminen syö vääjäämättä elämäniloamme jossakin vaiheessa. Vastapainona pitäisi olla jotain muutakin. Mikä tahansa harrastus tai aktiviteetti, jonka parissa koemme olevamme onnellisimmillamme. Jotain, mistä saamme onnistumisen ja täyttymyksen tunteita elämäämme. Jotain, joka lisää elämänjanoamme. Sillä elämänjano on tärkeää. Se on tosi tärkeää! 

Loppuun totean, että katsokaa tuo dokumentti ja tukekaa FightBackin toimintaa. Tukea voi antaa joko lahjoittamalla rahaa suoraan FightBackin kannatusyhdistykselle, shoppailemalla Fightback -tuotteita verkkokaupasta tai osallistumalla FightBack -tapahtumiin. Lisätietoja löydät täältä

Kommentit (7)
  1. Satu / juoksuaskeleet
    17.10.2016, 10:25

    Olen seurannut Hyysalon elämää, ja dokkari on kyllä koskettava. Hyysalon positiivisuus ja se tulevaisuuden toivo on huikeaa, ja saa muistuttamaan siitä ettei ikinä, ei ikinä saa menettää toivoaan. Hyysalon perhe on myös todellisia sissejä, he ovat kokeneet niin paljon, joita ei ulkopuoliset edes ymmärrä. Onnettomuus ja hetket teho-osastolla on taatusti ollut niin riipaisevia, että jättää ikuisen jäljen sydämeen. Huoh. <3

    Mutta palatakseni FightBackiin - ylläpidä toivoa - se kantaa huomiseen.

    1. Hyysalon perhe on kyllä upea! Oli ihanaa, kun Hyysalo otti itsenäisyyspäivän vastaanotolle äitinsä mukaan <3 Dokumentissa oli erityisen koskettava se kohta, jossa veljekset oli kokoontuneet mökille yhdessä. Se lämpö joka heidän välillään siinä vallitsi oli kaunista. 

      Kiitos Satu, ihana kommentti! Toivosta ei luovuta ikinä 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *