Heräsin juuri

No hiiohoi – hereillä ollaan! Blogi torkahti ja lopulta vaipui niin syvään uneen, että herääminen alkoi tuntumaan jo melkein mahdottomalta. Muutaman epäonnistuneen herättely-yrityksen jälkeen annoin blogin suosiolla uinahtaa ja pikkuhiljaa alkoi jo vaikuttaa siltä, että kohta sammutaan ikiuneen. Ei ollut mitään sanottavaa. Ei sitten yksinkertaisesti yhtikäs mitään. Niinpä jatkettiin unten mailla. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että voisi olla aika hieroa rähmät silmistä ja tuuppia mokoma vätys jalkeille jälleen. Johan tässä kolme kuukautta jo nukuttiinkin.

En ole kirjoittanut viime aikoina siitä yksinkertaisesta syystä, että liikunta- ja hyvinvointiaiheiseen blogiini ei ole riittänyt kerrottavaa noiden aihepiirien tiimoilta. Kerrottavaa ei ole ollut, koska en ole juurikaan liikkunut tai voinut hyvin. Sen sijaan olen kokenut huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta, ollut aivan äärimmäisen stressaantunut ja väsynyt. Stressin syynä on ollut uusi työ ja epäilys omista kyvyistä suoriutua työssäni. Liian tunnollinen luonne ja taipumus ruoskia itseään pienistäkin epäonnistumisista ei ole varsinaisesti helpottanut stressiä.

Vaikka nukkumisesta tuossa alussa kirjoitankin, niin todellisuudessa noihin kolmeen kuukauteen on mahtunut aika paljon heräämisiä. Olen ehkä vähän tahtomattakin herännyt siihen, miten aina ei pelkällä tahdonvoimalla pusketa eteenpäin, vaan välillä jotkin muutkin tekijät, kuin oma sisukkuus sanelevat sen mitä pystymme ja jaksamme. Herännyt myös siihen, että no excuses tyyppiset voimasloganit ovat pahinta bullshittiä mitä meille voidaan syöttää. Ja että sana tekosyy on yksi ilkeimmistä sanoista maailmassa.

On ollut vaikea sovittaa liikuntaa tähän elämäntilanteeseen järkevästi eli siten, että liikunta ei aja ojasta allikkoon ja tee hallaa väsähtäneelle kropalle. Olisi eri asia, jos harrastaisin jotain keveää liikuntaa, mutta Crossfit ja pitkänmatkanjuoksu eivät varsinaisesti ole lajeja sieltä lempeimmästä päästä. Liikunnan pitäisi piristää ja vähentää stressiä, mutta siinä kohtaa, kun kroppa alkaa käydä ylikierroksilla, saattaa käydä juurikin päinvastoin. Näin minulle on käynyt. Lisäksi seurauksena on ollut melkoinen itseni syyllistäminen. Olen nimittäin huomannut miettiväni paljon sitä, missä kohtaa treenien väliin jättäminen on johtunut laiskuudesta ja missä kohtaa se on vain yksinkertaisesti ollut ainoa järkevä vaihtoehto. Noiden no excuses -lausekkeiden maailmassa on vaan välillä ihan hemmetin vaikea olla millään muotoa järkevä. Olen huomannut, että tämä ei tekosyitä -ajattelu ruokkii ihan kybällä itsensä turhaa syyllistämistä. Ei varsinaisesti vähennä stressiä millään muotoa.

Nyt herättyäni voisin todeta itselleni kutakuinkin seuraavaa: Ei ole olemassa tekosyitä, on vain syitä. Lepää, kun olet väsynyt, ehdit heilua sitten, kun et ole. Jos ei huvita mennä lenkille tai treeneihin, niin älä mene, äläkä turhaan ruoski itseäsi siitä. Syyllisyys tappaa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ilon kaikesta, joten älä koe turhaan huonoa omaa tuntoa väliin jääneestä lenkistä tai treenistä. Ja lopuksi: tee asioita, jotka tuntuvat hyviltä tai joista innostut jo ennen kuin ne on suoritettu. Näin löydät niiden asioiden pariin, jotka ovat todellisuudessa sinulle tärkeitä.

15844195_10154853684117103_2138661434435781084_o.jpg

Blogin jutut tulevat jatkossa varmaankin painottumaan hyvin paljon tämän aihepiirin ympärille. Miten selätän stressiä ja millä tavoin pystyn harrastamaan liikuntaa tässä elämäntilanteessa. Kantapääopiston oppia on epäilemättä taas luvassa. Olisi mukavaa, jos joku lukijani vielä palaisi mukaani kompastelumatkalle. 

 

 

 

 

 

Kommentit (22)
  1. No hei vaan, olen minäkin odotellut hyviä tekstejäsi ! Mä olen mielestäni oppinut olemaan stressaamatta menoista vaikka joskus vähän onkin aikatauluongelmia…nyt kyllä kun pitäis alkaa treeniohjelman seuraaminen ja salikorttikin tuli taas ostettua tälle vuodelle niin vähän välillä pukkaa hikeä ottaan 🙂 mistäs taas aloittaisi ja missä järjestyksessä….ehkäpä se taas luonnostaan lutviutuu kun ei turhia hötkyile 😀

    1. Kiitos Kirsi 🙂

      Mä en myöskään niinkään stressaan duunin määrästä tai kiireisistä aikatauluista, vaan pikemminkin siitä, että on niin paljon omaksuttavia asioita ja tuntee epäonnistumista/riittämättömyyttä, kun kaikki ei meekään saman tien kasetille. Epärealistiset odotukset, jotka asettaa itselleen, luo siis ihan hirmusia paineita. Ja sitte, ku antaa työpäivän aikana itestään 110%, niin takki on aika tyhjä, kun pääsee kotiin. Ei enää jaksa panostaa siihen liikuntaan, kuten ennen. Eikä haluais ottaa lisäpaineita siitä, että liikunta jää vähemmälle. 

      Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa, kun pääsee kunnolla tähän muutokseen sisälle. 

      1. Aivan, lepo tekee hyvää sekä kropalle että päänupille, kunhan malttaa levätä hyvällä omallatunnolla. Mihinkähän sitä kiire on, valmiissa maailmassa….:) … huh mikä fraasi 😀

  2. Hei you’re back! Nyt vasta huomasin. Aika ajoin on tullut käytyä kurkkaamassa, joko olisit kirjoittanut jotain 🙂

    Nyökyttelin täällä monessa kohtaa kirjoitusta. Mullakin on taipumus liiallisille vaatimuksille itseä kohtaan ja nyt kun olen vaihtamassa työpaikkaa, niin siinä sen erityisesti huomaa. Ihan vahingossa ajattelen, että pitäisi tosi nopeasti omaksua ja oppia kaikki mahdollinen. Ja pari muutakin muuttujaa on tässä sopassa, mutta eipä niistä tällä erää.

    Ilo ja aika hoitaa tosiaan monta asiaa. Mielelläni seuraan jatkossakin sun kuulumisia. Tsemppiä talveen!

    1. Ihanaa, kun Anukoo oot käynyt kurkkimassa 🙂

      Juurikin nuo liialliset vaatimukset aiheuttaa mulle pahimman stressin. Kuvittelen, että mun pitäis omaksua kaikki hetkessä ja sitten tunnen itseni todella tyhmäksi, jos en omaksu 😀 Täysin epärealistista. 

      Tsemppiä sulle työpaikan vaihtoon ja muihinkin juttuihin. Yritä olla armollinen itsellesi ja jos stressiä pukkaa, niin hakeudu vapaa-ajalla mahdollisimman paljon sellaisten asioiden pariin, joista saat iloa. Kuten sanoit – ilo ja aika hoitaa. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *