Perillä
En tiedä voiko ihminen ihminen ikinä olla ihan täysin perillä. Elämä kun on matka, joka kuljettaa koko ajan johonkin suuntaan. Mutta vahvasti olen aina uskonut siihen, että ihminen voi löytää itsellensä paikan, jossa tuntee olevansa perillä enemmän, kuin missään muualla. Paikan, jossa kaikki asettuu uomiinsa ja oikeaan perspektiiviin. Me löysimme tällaisen paikan, kun muutimme uuteen kotiimme.
Olen käyskennellyt viime viikkojen aikana pihallamme ja meinannut välillä pakahtua onnesta niin paljon, että on pelottanut. Kiertänyt tonttia ja joka kerta löytänyt jotain uutta ja ihmeellistä. Huomannut olevani vähän höpsö puhuessani omenapuuvanhuksille ja hämähäkeille. Täällä tuntuu siltä, kuin kaikki olisi oikeassa paikassaan, jokainen kiven murikka ja heinän korsi on löytänyt oman kohtansa olla. On vaikea kuvailla sanoin tätä paikkaa, en halua yrittää edes. Tuntuu kuin olisimme saaneet käsiimme aarteen, jota täytyy varjella ja vaalia.
Elämästä en voi tietää, miten se kuljettaa. Nyt kuitenkin tuntuu jotenkin siltä, että olen löytänyt paikan, johon haluan aina palata takaisin ja huomata olevani perillä.
