Kännykkäni herätysäänenä on jo jonkin aikaa ollut mustarastaan laulua. Se on mielestäni yksi maailman kauneimmista äänistä, joten aamun herätykset ovat laulua kuunnellen olleet ehkä aavistuksen miellyttävämpiä. Madeiralla mustarastas laulaa aamusta iltaan, joten tänä aamuna kännykän herätysäänen korvasi aito ääni. Heräsin seitsemältä hämmentyneenä siitä, miksi olen laittanut illalla herätyskellon soimaan, vaikka ollaan lomalla. Hetken kesti tajuta, että ulkoa kantautuva sirkutus ei tule kännykästäni. Loma on alkanut. 

Saavuimme Madeiralle eilen. Oli jotenkin hämmentävää pöllähtää Suomen pakkasesta trooppiseen lämpöön. Madeiran ilmasto on suomalaiselle silti varsin inhimillinen. Helteelläkään ilma ei ole tukahduttavan kuuma, koska mereltä puhaltaa koko ajan viilentävä tuuli. Vuoristossa ilma saattaa olla todella viileää. Viime vuonna juoksin vuoristossa toppatakki päällä, kun ylhäällä lämpötila lähenteli nollaa. Muutenkin saaren säätä kuvailee parhaiten sana mikroilmasto. Koska sää voi muuttua nopeastikin ja sen ennustaminen on vaikeaa paikalliset eivät seuraa sääennusteita. ”Jos haluamme tietää sään, vilkaisemme ikkunasta ulos”, kertoo taksikuski, kun kyselemme tulevien päivien ennusteita. Sään osalta täällä eletään hetkessä. 

Tämä on toinen kertamme saarella. Vuosi sitten kolusimme täällä olessamme paikan vaellus- ja juoksureittejä ja Suomeen tultuamme aloimme virittelemään ideaa osallistua täällä järjestettävään Madeira Island Ultra Trail -kisaan. Ilmottautuminen laitettiin sisään samana päivänä, kun Kolilla juostiin Vaarojen Maraton. Endorfiinipöllyssä oli hyvä hetki tehdä hulluja päähänpistoja todeksi. 

Jos pitäisi tiivistää Madeira yhteen lauseeseen niin voisin sanoa Madeiran olevan eläkeläisturistien valtaama yltiövihreä lomasaari, jossa mihinkään ei pääse ilman kipuamista. Koko saari on pelkkää mäkeä ja menitpä minne tahansa edessäsi on ylä- tai alamäki. Yhtään aliarvioimatta eläkeväestön kuntotasoa, jaksan silti aina kummastella turistien ikäjakaumaa. Paikan kuvittelisi houkuttelevan enemmänkin nuoria aktiivilomailijoilta kuin elämänsä ehtoopuolella olevaa matkailijaa. Korkeuserojensa vuoksi Madeira vaatii lomailijalta hyvää kuntoa ja saari onkin varsinainen aktiivilomailijan paratiisi. Täältä löytyy mestoja monenmoiseen. Patikoitsijalle ja polkujuoksijalle reittejä on ihan loputtomasti ja niitä pääsee koluamaan varsin helposti. Paikallibussi vie seikkailijan parilla eurolla reitin lähtöpaikalle ja halutessaan vuokra-autolla voi kiertää saaren melkein läpikotaisin. Rantalomaa hinkuvalle Madeiraa en välttämättä suosittele. Rantoja ei nimittäin saarella ole. Sen sijaan ulkoilmaihmiselle täällä riittää nähtävää loputtomiin. Turisteille on tarjolla erilaisia järjestettyjä retkiä pilvin pimein, mutta suosittelen jättämään ne väliin ja tutustumaan saareen omatoimisesti. Luonto ja kasvillisuus täällä on moninaista ja häkellyttävän kaunista. Saareen on helppo ihastua, joten en ihmettele miksi moni palaa uudelleen. 

Meillä ensimmäinen kokonainen lomapäivä on kulunut rentoillen. Suomalainen kalmankalpea turisti on jälleen kerran saanut viehkeän punan iholleen heti ensimmäisen allaspäivän jälkeen. Ennakkofiilistelyt kohti lauantaina juostavaa kisaa on aloitettu toteamalla, että kahden hengen joukkueemme on ehkä paskimmassa kunnossa ikinä. Ensimmäiset kipuamiset paikallisia mäkiä pitkin vetivät tiimin molemmat jäsenet hiljaiseksi. Näyttää vahvasti siltä, että kuntohuippu ei nyt ”ihan” taida olla osumassa tähän Madeiran kisaan… 

Palaan asiaan vielä ennen lauantaita kertomalla vähän tulevan kisan spekseistä ja ennakkotunnelmista. Nyt lähden kylpemään aloevera-geelissä. Pitäisi hoitaa tehokkaasti palanutta nahkaa. 

(Kuvituskuvina otoksia viime vuotiselta reissultamme)

Lähetetty iPadista