Kantapääopistossa

1.8.2014 hymyileoletupea

Nänniteoria

Päivän oppi: Nauraminen tekee aina hyvää. Hakeudu mahdollisimman usein seuraan, jossa saat nauraa ja paljon.

Olimme eilen Firman naisten kanssa hevosilla maastoilemassa. Firman maastoreissut ovat oikeastaan aina varsin hulvattomia. Puhutaan taukoomatta ja nauretaan paljon. Kolmen naisen huumorintaju on täysin samanlaista ja täysin kieroutunutta. Moni ei välttämättä kestäisi seurassamme ja luulen, että tästä syystä myös hivenen suodatamme puheitamme muiden läsnäollessa. Mutta keskenämme emme suodata juurikaan mitään. Veikkaanpa, että moni yllättyisi, jos kuulisi keskustelunaiheemme. Firman naisten kesken ei meinaan paljoa meikeistä puhuta. Eilen keskustelimme mm. nänneistä. Kyllä vain – nänneistä. Nänneihin päädyimme lopulta jonkun mutkan kautta, kun ensin olimme keskustelleet varsin pitkään eri tavoista piereskellä. Sorry tytöt… Nännikeskustelu palautti mieleeni jo vuosikausia sitten keksimäni Johannan nänniteorian, jonka myös kerroin Firman naisille. Tuo teoria oli ollut minulta unohduksissa jo pitkään, mutta sen nerokkuus palasi mieleeni heti lausuttuani sen ääneen. Niinpä perjantain kunniaksi on pakko jakaa Johannan nänniteoria myös täällä. Joten tässäpä tulee The theory of nipple according to Johanna. Ja älkää vain nyt tulko kertomaan, että joku muukin on keksinyt tämän teorian. Tämä on totaalisesti oma älynväläykseni, enkä suostu muuta ikinä uskomaan 🙂

Raamatun mukaan Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta. Fuck that shit. Johannan nänniteoria kumoaa tämän väitteen vedenpitävästi. Miksi miehellä on nännit? Mihin mies niitä tarvitsee? Ei yhtikäs mihinkään. Tästäpä voimme päätellä, että miehen nännit ovat jäänne jostakin. Eräänlainen surkastuma, joka ei ole tyystin hävinnyt. Miehen nännit ovat tietenkin surkastuma naisesta. Mies on siis alunperin ollut nainen! Succers!!! Pitäkää kylkiluunne! Aatami niin tehtiin Eevasta. Tätä teoriaa ei kumoa mikään! Läl läl lää! Hyvää viikonloppua naiset! Me oltiin ekana!!!

Avainsanat: pohdintaa

puheenaiheet hopsoa

31.7.2014 hymyileoletupea

Palautumista nopeuttava astaksantiini

Päivän oppi: Jumeja ei saada, ne ansaitaan. Ole ylpeä jumeistasi!

Maanantai tällä hetkellä salilla jalkapäivä. Se on päivä, jota odotan yleensä puolittain kauhunsekaisin tuntein ja puolittain innoissani. On siistiä vetää itsensä totaaliuupumuksen rajamaille, ottaa kaikki mehut irti, taistella ohi pahan olon ja luovuttamisen. Kun treenin loputtua laskeudun urheilutalon portaita kaiteesta kiinni pitäen hanuri ja reidet hapoilla, tunnen jotain sellaista voittajan fiilistä, jota ei saa mistään muualta. Kai se on sitten sitä itsensä voittamista. Tai sitten se on vain hyvä mieli siitä, että teki juuri itselleen hyvää. Ylpeyttä siitä, että jaksoi taas mennä salille ja antaa kaikkensa, jotta keho ja mieli voivat hyvin. En tiedä, missä henkisessä tilassa olisin tällä hetkellä, jos en olisi aloittanut salitreenausta. Se on antanut kai jotain sellaista päämäärää elämälle, joka on auttanut pitämään pään kasassa. Sitä paitsi treenin jälkeinen hyvä mieli ja onnellinen olo kropassa kantaa pitkälle. Lisäksi treeni on täydellistä pään nollausta. Tanko niskassa ei juuri turhia kelaile.

Salin pelottavin paikka.

Tämä on ensimmäinen kerta saliohjelmassani, kun treeni on jaoteltu jalka- ja yläkroppapäiviin. Ohjelmassa on vain yksi jalkapäivä/vko ja se on aivan riittävästi. Nyt on torstai. Olen maanantain jalkapäivän jäljiltä edelleen aivan totaalijumissa. Liikkuminen on kävelyn sijaan lähinnä jalkojen perässä laahaamista. Tällä hetkellä pyrkimys on nostaa jalkoja mahdollisimman vähän ilmaan. Portaikot ovat kuolemaa. Varsinkin niiden laskeutuminen on suoranainen vitsi. Voisin kuvitella, että viimeisillään raskaana oleva nainen laskeutuu portaita kutakuinkin samalla tavalla kuin minä nyt. Todella sulavaa menoa… Jalkajuntturaiselle liikkuminen tuottaa tuskaa, mutta liikkumattomuus vasta myrkkyä onkin. Useamman tunnin näyttöpäätteen edessä istumisen jälkeen oman kropan jumitila todella konkretisoituu. Äsken yritin venytellä. Sormenpäät jäivät kilometrin päähän lattiasta, vaikka normaalisti ne menevät sinne vaivatta. Tämä menee kaikista kropan jumitiloistani ehkä top kakkoseen. Kroppa taitaa salitreenin lisäksi palautua vielä myös siitä juoksemastani puolikkaasta? Se ei kehon kannalta tainnutkaan olla niin hyvä idea. Noh, mutta pään kannalta mitä loistavin, joten kannatti se.

Kun pohdiskelin tarkemmin massiivista jumitilaani, älysin erään seikan. Nimittäin edellistä yhtä masiiviista megajumia ja tätä kertaa yhdistää yksi asia. Molemmilla kerroilla astaksantiini on ollut loppu! Astaksantiini on kuulunut lisäravinnearsenaaliini nyt vuoden verran ja en voi muuta kuin ylistää sen positiivisia vaikutuksia. Magnesiumin, sinkin, D-vitamiinin ja kalaöljyn ohjella suosittelisin Astaksantiinia ihan kaikille, urheilijoille eritoten.

Astaksantiini on yksi luonnon voimmakkaimmista antioksidanteista. Se on luonnossa esiintyvä pigmentti eli karotenoidi. Karotenoidit suojaavat kasvia auringonvalossa syntyviltä vapailta radikaaleilta. Samoin ihmisellä karotenoidit suojaavat soluja vapailta radikaaleilta, joita saamme mm. uv-säteilystä, torjunta-aineista, alkoholista, raskasmetalleista ja lääkkeistä. Myös kova treenaus synnyttää kehoon vapaita radikaaleja, mikä voi aiheuttaa oksidatiivista stressiä. Tämä taasen altistaa erilaisten tulehdustiojen syntymiselle. Astaksantiinin sanotaankin olevan yksi luonnon parhaista tulehduksen estäjistä. Sen sanotaan myös vähentävän maitohapon kertymistä lihaksiin ja nopeuttavan urheilusuorituksesta palautumista huomattavasti. Luonnollista astaksantiinia tuottaa vain Haematococcus pluvialis mikrolevä. Tämän lisäksi luonnollista astaksantiinia saa vain näitä leviä syövistä merenelävistä. Synteettinen astaksantiini tehdään petrokemikaaleista. Luonnollinen astaksantiini on noin 20 kertaa tehokkaampaa kuin synteettisesti valmistettu. Ei varmaankaan tarvitse arvuutella kumman puolesta liputan.

Astaksintiini on hyvä lisäravinne myös auringossa helposti itsensä kärventävälle. Itse palan todella herkästi ja pyrinkin rajoittamaan auringossa oleskeluani maksimissaan tuntiin kerrallaan. Tämä myös siitä syystä, että en käytä aurinkorasvoja. Astaksantiinin avulla huomaan nykyisin ruskettuvani hieman paremmin. Se on myös erinomainen ensiapu, jos satun polttamaan itseni. Mega-annos astaksantiinia naamariin (20mg) ja iho toipuu palovaurioista huomattavan nopeasti. En toki suosittele itsensä polttamista kenellekään. Minulle se nyt vain sattuu tapahtumaan joka ikinen kesä vähintään kerran. Kantapääopiston oppi ei ole purrut tässä asiassa kertauskursseista huolimatta…

Itse otan astaksantiinia 12mg päivässä. Nyt tosiaan nappulat on loppu ja sen kyllä huomaan palautumisessa. Toki lähes aina salitreenien jälkeen seuraa lihasjumitusta, joskus vähemmän, joskus enemmän, mutta ilman astaksantiinia jumitus on ihan omaa luokkaansa. Astaksantiinin sanotaan myös lisäävään urheilijan voimatasoja ja vaikuttavan positiivisesti lihaskasvuun. Tuosta en osaa mennä sanomaan, sillä rimpulakroppani kerää lihasmassaa varsin verkkaiseen tahtiin. Sitä paitsi kesälomani aikana tuli peitettyä saavutettua lihasmassaa varsin tehokkaasti rasvamassalla. Kroppani ottaa kaiken ilon irti lipsumisistani ja rasvapalleroiden kommuuni takalistossani senkun laajenee… Astaksantiinin väitetään muuten myös tehostavan rasvanpolttoa, joten nyt äkkiä purkki tilaukseen. Katsotaan josko saisin järjestettyä häädön palleroille. Uutta purkkia venaillessa jään kauhulla/innolla odottamaan seuraavaa jalkapäivääni. Better sore than sorry!