Aikataulujensa sotkemisen mestari

Tiedättekö, kun tapahtuu kaikkea kivaa ja haluaisi osallistua kaikkeen? Ja sitten huomaakin että aikataulu on ihan solmussa ja jotain on pakko jättää tai se vain jää pois, oli se kuinka kivaa tahansa. 

Tänäänkin minun pitäisi siivota, leipoa ja käydä kaupassa koska huomenna tulee erityinen tyttöjengi lapsineen juhlistamaan uutta kotia ja meitä. Siivosinko eilen? No en, väsytti. Teinkö juustokakun valmiiksi (sen jonka pitää olla 5 tuntia uunissa)? No en, koska piti ensin pestä vähän jääkaappia, koska jostain sinne on tarttunut kumma haju joka ei lähde millään pois (ja jos se haju tarttuisi kakkuun, niin se kakku olisi pahaa). Nyt sitten siivosin saunan ja kylppärin aamulla. Yritän lähteä töistä aiemmin kotiin ja ai niin mulla on se hierontakin keskellä työpäivää. Töissä on jutut kesken joten arviolta ehdin olla kotona 2 h ennen kuin lähden ex tempore Balettiin siskoni kanssa. Olen myös sopinut mahdollisista drinkeistä kaverini kanssa ja toinenkin kyseli että mites perjantai.. 

Huomenna pitäisi aamulla joko leipoa, käydä kaupassa tai siivota loppuun (luultavasti tehdä nämä kaikki) ja vieraat saavat tulla klo 15 eteenpäin. Mitenkähän ajattelin tästä selvitä? Varmaan tungetaan taas kaikki ylimääräinen varastoon ja kaappeihin piiloon 🙂 ja minun filosofiani mukaan, jos ruoka on hyvää niin eiköhän kaikki viihdy.. 

Toisena esimerkkinä kaverini 30-vee synttärit ja kaverin synttärit. Ajattelin että käväisen toisissa ja menen sitten toisiin. No, aloitetaan aamusta. Minulla oli migreeni ja oksentelin pitkin aamua kunnes nukahdin ja nukuin migreenin pois. Heräsin iltapäivällä kahden aikaan, tein ruokaa ja kävin suihkussa. Aloitin laittautumisen ja päätin katsastaa, miten pääsen kolmikymppisille. Ne järjestettiin ihan Helsingin koillisosassa ja matkaa linnuntietä oli alle 9 km. Arvatkaa kauan sinne piti matkustaa juna-bussi-bussi yhdistelmällä? 1,5 tuntia! Kello oli tässä vaiheessa viisi ja minulla menisi vielä hetki valmisteluissa. Olin lopulta puoli kahdeksan aikaan ensimmäisissä juhlissa ja tajusin tuon matkustelun jälkeen, etten millään ehdi sinne toisiin juhliin, joten sovin treffit kaupungille. Siinä vaiheessa, kun olimme kaupungissa, niin olen mennyt virran mukana (saattoi olla kivoja poikia siinä virrassa) samaan paikkaan heidän kanssaan. Pyysin kyllä anteeksi siltä rakkaalta, kenen juhlat jäi välistä, mutta silti on yhä rottamainen olo. Olisi pitänyt joko mennä sinne ensin tai sitten selvittää aikataulut aiemmin ja toimia niiden mukaan. Toisaalta migreeniä ei voi koskaan ennakoida. Paras tapa olisi kuitenkin ollut se, että olisin kertonut että nyt on toisetkin juhlat, mennäänkö iltapäivällä syömään? Jolloin olisin ollut valmis ja laittautunut ajallaan. 

Töissä: joo minä hoidan! Projektit on tosi mielenkiintoisia, mutta välillä näytän unohtavan, että minulla on myös ne säännölliset työt, joihin sitä aikaa menee. Sitten väsyn ja sitten ei ole kellään kivaa. Auts. 

Teen tätä siis tosi usein ja yleensä huomaamattani. Maanantaina olen menossa kahville vanhan työkaverin kanssa, sen jälkeen salille mutta ohops, olin myös sopinut leffaan menosta kaverin kanssa. Ensi torstaina olin jo sopimassa ystäväni luo menosta, kun muistin että ai niin se maalauskurssi. Eilen muistin etten minä mihinkään maalauskurssille ole menossa, vaan laivalle työpaikan virkistysmatkalle Tallinnaan. 

Ja tähän yhtälöön kun vielä sovitat ne viihtyisät hetket jossa käperryn lukulampun valossa sohvalle hyvän kirjan ja teekupposen kanssa, niin herää kysymys että millä ajalla mä olen vielä ne opinnotkin puristanut kasaan (valmistuin ihan ajallani).. 

Eli olen auttamaton aikatauluoptimisti. Miten voisi itseoppia aikataulurealistiksi? (Ei kuitenkaan liian, ihminen pystyy vaikka mihin jos tahtoo, mutta en haluaisi loukata läheisiäni buukkaamalla tupla tai triplatapaamisia..)

Kaikki kuvat tumblr