Älkää tuijottako lautastani

 

Hyvä keskustelunaihe vähän hankalampiin sosiaalisiin ruokailutilanteisiin ovat ihmisten allergiat. Lautasta ja sen erikoisempaa sisältöä ei voi piilotella ja kun säätkin on jo puhuttu läpi, niin aihehan on siinä kuin.. no valmiina lautasella.

Yleensä allergikko muistaa ilmoittaa allergialistansa järjestäjälle ja yleensä järjestäjä muistaa noudattaa sitä. Yleensä. Kun jompikumpi unohtaa, saadaan aikaan näitä ihania ”katsokaa mitä Kao syö!” -keskusteluja.

Minä inhoan niitä. Inhoan niitä syvästi. Olkaa hiljaa ja syökää ja antakaa minunkin syödä. Ohessa kommentit, joita inhoan kaikista eniten:

· Oo sä sait jotain speciaalia!

No en oikeastaan, keittiö oli tehnyt minulle kala-annoksen, vaikka olen sille allerginen ja ilmoittanut siitä, joten sain tilalle tällaisen kalliimman annoksen, koska muuten en voi syödä mitään. Istuin muuten taas ruokailun ensimmäiset 10–15 minuuttia nälkäisenä katsomassa kun syötte ja näyttelin samalla huoletonta. On tosi speciaali olo kiitos vain.

· Ai sä et ottanut yhtään salaattia, mä yritän aina syödä edes vähän salaattia, kasviksiahan pitäisi syödä puoli kiloa päivässä, Kao ei syö näköjään laisinkaan salaattia. Voi Voi.

Niin, olisin ottanut salaattia, jos siellä ei olisi sotkettu jokaiseen täytteeseen jotain, mille olen allerginen. Raakaa sipulia tomaattilohkojen kanssa, chilikastiketta papuihin, paprikaa herneisiin jne. Okei, välillä olen vain nirso ja inhoan isoäidin etikkakurkkuja, mutta en halua, että minua nimitellään nirsoksi siksi, etten voi syödä jotain. Ja ei, en jaksa perustella jokaista valintaani lounaspöydässä.

· Onpa sulla tyhjä lautanen, tää lohipiirakka on ihan tosi hyvää, maista tätä.

Niin, oikeasti unohdin ilmoittaa illan emännälle allergialistani, enkä halua aiheuttaa toiselle stressiä siitä etten voi syödä paljon mitään (otan ite ainakin stressiä jos en tiennyt jostain allergiasta tai muistanut sitä ja toiselle ei ole mitään tarjolla). Olen mieluimmin hiljaa ja syön jotain. Joten olkaa hiljaa älkääkä laittako minua selittämään allergioista. Kohta meillä on kohtaus, jossa keskustellaan Kaon allergioista ja voi voi kun mitään ei voi syödä. Joo se on ärsyttävää, lohi olisi tosi hyvää, mutta jos siihen kuolee, niin sitä ilman on mahdollista elää. Toiselle osapuolelle asia on uusi ja mielenkiintoinen, mutta ei taatusti sille, joka on ollut allerginen ja joutunut selittelemään niitä koko elämänsä.

· Mikset sä syö sun ruokaa? Ai oot jollekin allerginen, no mene valittamaan! Ai et lukenut ainesosalistaa? No ei se haittaa, pitäähän sun saada ruokaa. Sä oot maksanutkin siitä.

Se menee ikävä kyllä niin, että allerginen ilmoittaa allergioista ja ruokaa tarjoava puoli vastaa siitä, että ruokaa on tarjolla. Jos allerginen koettaa leikkiä normaalia ja ottaa normaalia ruokaa kuten kaikki muutkin, niin välillä siitä joutuu kärsimään. Mutta se on sen arvoista, kun se onnistuu.

· En voisi elää ilman lihaa!

Silloin kun olin kasvissyöjä, kuulin tätä melkein päivittäin. Vuosien kuluttua päätin pilata ihmisten pihvinsyönnit kertomalla kuinka syömällä edes vähän tuota sinun herkku herkku pihviäsi olisin ensin todella kipeä ja lopulta oksentaisin lihan pois, koska vatsani ei enää kestä sitä. Syö siinä pihviä ja mieti oksennusta. Minä syön tätä minun ruokaa ja joudun miettimään oksennusta, koska sinun piti julistaa taas kerran että minun pitäisi syödä lihaa. Oksettavaa ruokahetkeä kaikille!

Itseasiasta tästä on lähtöisin tämä vihaan mitä Kao syö-keskustelut, koska teininä joudun joka ikinen ruokailu puolustelemaan itseäni ja sitä miksi en syö lihaa. Kasvissyönti loukkasi lihansyöjiä ja vuosikausia niinkin perustarpeisiin kuuluva asia kuin ruokailu oli stressipitoinen itsensäpuolustautumistapahtuma ja lopulta lopetin lukiossa lounaannokkimisen kokonaan. Antakaa ihmisille ruokarauha!

***

Parhaiten ”mitä sinä oikein syöt” keskustelut pystyy välttämään kavereiden pienimuotoisilla kutsuilla, sillä nämä ei-ammattilaiset ihanuudet lukevat listan huolella ja soittavat, jos on jotain epäselvää. Eräät ihanat, joiden kanssa hengailin paljon erääseen aikaan, tallettivat kännykkäänsä allergialistani, jotta he muistavat huomioida sen käydessään kaupassa, että minäkin voin syödä aina kaikkea mitä kaikki muutkin. <3

Suurkiitos myös kaikille, jotka ovat joutuneet väsyneinä ja nälkäisinä etsimään kanssani ravintolaa, jossa voisin syödä jotain. Pahoittelut jokaiselle exälle, joka ei ole saanut juoda punkkua tai syödä kalaa, kun olen olen ollut lähettyvillä (tai saa, mut sit ei saa suukkoja). Sain muuten eräältä haltioituneen kommentin vaihtoaikana Ranskaan ”Ostin lohifileen ja aion syödä lohta täällä koko viikon”. :D

Huonoiten pärjäävät listojen kanssa ammattikeittiöt, joiden allergialistan lukumuotoa en tule ymmärtämään ikinä. Ja on yksi viidestä koulutuksesta/firman juhlasta/kuororeissusta tms. missä allergiani on huomioitu kokonaan.

Postauksen innoitti koulutus, jonne olin ilmoittanut täydellisen allergia- ja yliherkkyyslistani ja jonka ravintola oli tehnyt minulle oman alkusalaattilautasen, jossa oli tonnikalaa, jolle olen allerginen. Tästä hermostuneena he tekivät minulle hampurilaisaterian, vaikka koetin kertoa, että päivän toinen pääruoka olisi sopinut minulle. Noukin salaattipöydästä niitä juttuja joita pystyin syömään ja odottelin ruokaa. Eräs tuntematon kurssilla ollut heppuli tuli pöytäämme, kommentoi kovaäänisesti ruokaani juurikin tuolla ai sä saat jotain speciaalia –kommentilla, eikä ottanut onkeensa, kun en suostunut puhumaan allergioistani. Minulla oli nälkä.