Aurinkoa ja utuisia pilvenhattaroita

Nyt ei tule yhteiskuntakritiikkiä, syvällisiä mietteitä tai mitään muutakaan mihin tarvitsee hirveästi ajatuksia..

 

Mä oon vain niin – onnellinen. 

 

Jaksan taas hymyillä, seitsemän viikon lepo teki hyvää.

Mun kaverit on ihania ja kesäisiä ja höpsöjä. Ja niillä on söpöjä romansseja.

Olin Lapissa taas viikon, aurinkoa, sulkapalloa, kalastusretki, oma perhe, pihasauna, tunturin huiputus ja ensimmäiset kypsyvät mustikat. Äiti. Yllytin kummitytön juoksemaan vaatteet päällä järveen ja kuuntelin ihastuneena siitä syntynyttä kikatusta. Leivottiin toisen kanssa mokkaruutuja.

Pelätty töihinpaluu ei ollut ihan niin pelottava kuin ajattelin. Voin siis katsella rauhassa työpaikkoja. Ei tarvi rynniä pois. En kyllä aio jäädäkään, nyt kun taas muistin, mitä on olla minä.

Toi aurinko ja lämpö. Syödään eväät lounastauolla varjoisalla parvekkeella. Iltapäiväkahviin mennessä aurinko on löytänyt parvekkeen ja siellä jakaa juuri ja juuri paahtua kahvitauon verran. Hömpsäytin ja ostin sixin cokis zeroa. Juon joka päivä yhden. 

Pikkuinen kummipoika, joka kasvaa hurjaa vauhtia. Sain maanantaina ensimmäiset ihan vain mulle suunnatut hymyt. Voi, kummitäti oli sulaa vahaa. 

Eikä ne kaverit taida olla ainoita, joilla on romanssi meneillään. Mä vain hymyilen. Ja lähden viikonloppuna seikkailemaan. En tiedä vielä mihin, Hankoon tai Porvooseen. Mut tässä seurassa menen mielelläni ihan mihin vain. :)