Ensimmäinen lomanjälkeinen työpäivä.. pöhkö pöllö taisi olla vauhdissa.
Tiedättehän sen pöllämystyneen tunteen, kun palaa lomalta töihin? Ensinnäkin herätys, olen kukkunut yhteen tai kahteen hereillä ja heräillyt vasta ysin kympin aikaan. 6.30 ylös? En mie taho.. Silmät sikkaralla meikkiä naamaan (onko pakko, ei minnuu kuitenkaan kukaan siellä kato). Ai avaimet ja kulkukortti, joo otetaanpa tuo laukkuun mukaan. Menin pääovesta ettei tarvinut muistella ovikoodia sivuoveen, oho, enpäs kirjannut itseäni lomalle ja nyt tuolla on miinus 95 h tuolla työajanseurannassa. Kahvia! Vihdoinkin joku puhuu asiaa. Aamukahvista mä selviän. Toinen kuppi messiin ja pikkuhiljaa toimistoon.
Huh huh, tietokoneen saa päälle, mut mihin kaikkialle mun pitikään kirjautua, työkaverit käy moikkaamassa ja menen itse tutustumaan työtäni jatkavaan heppuliin. Hän olisi ollut heti tulossa perehdytykseen, mutta pyysin armoa lounaaseen asti. Menin äkkiä toimistoon keksimään miten niitä töitä tehtiinkään, mutta sehän oli ihan mullin mallin. Siellä oli johdot missä sattuu ja yksi ylimääräinenkin löytyi, pöytä täynnä paperia ja kesätuuraaja kävi kysymässä haluanko pikabreefin missä mennään. En kiitos, koetan taas saada tuon puhelimen toimimaan, koska vastapuolen ääni kuuluu tietokoneen kaiuttimesta eikä minun kuulokkeistani. Lisää työkavereita käy juttelemassa ja kertakaikkisesti toivon, ettei puhelimeni soi hetkeen, sillä olen ihan ulalla siitä mitä ihmisille pitikään sinne vastata.
Tässä vaiheessa aamua näytin tältä
Pikkuhiljaa alkuhöperyys alkaa vähän tasoittua, avaan sähköpostin ja suljen hetkeksi silmäni, yli 400 lukematonta sähköpostia.. Yksikään tuuraajan lukemista sähköposteista ei ole päivittynyt luetuksi minun postilokerooni. Kipitän IT-osastolle suolistamaan jonkin IT tyypeistä, joidenohjeiden mukaan tämä menee näin. Saan myötätuntoista naurua vastaukseksi ja pyynnön selvittää tuuraajalta mitkä ovat hänellä lukemattomia, mutta viestejä ei saa minun lokerooni luetuksi lomani aikana.. Tyhmä kun olin kysyin miksi sähköposti ei toimi kuten ajattelin ja joudun lopulta toteamaan, että koska en puhu tietokonetta, en ymmärrä selityksestä mitään, paitsi että se ei tosiaan toimi kuten ajattelin.. Mietin jo että joudun klikkaamaan yksitellen kaikki sähköpostit auki ja siihenhän menee koko päivä! Onneksi ne sai valittua ryppääksi ja kerralla lukemattomiksi. Jee. Sitten äkkiä uusi toimintatapa tuuraajille, joita pyydetään tulostamaan sähköpostit, jotka jäävät käsittelemättä, tai siirtämään ne erilliseen kansioon. Huh huh. Lounaan paikka.
Lounaan jälkeen olo oli enää tällainen
Lounaan jälkeen alkaa jo helpottaa, puolet asiakkaista on soitellut ja toivottanut tervetulleeksi ja työtuolikin tuntuu taas omalta. Radio taas ei, mietin papereita selatessani, miksi en ymmärrä mitään juonnoista, kunnes tajuan radion olevan ruotsinkielisellä kanavalla.. juu. Ja se perehdytys. Öö, tee vaikka nämä jutut tästä jooko? Ai niin, millainen työkokemus sulla on? Ai hyvä, no sittehän sä osaat jo melkein kaiken. En enää pelkää puhelintani ja saan tehtyä pari pientä juttua. Voiton puolella. Hei kesätuuraaja, mitäs nämä paperiröykkiöt sitten edustavatkaan. Juu. Kiitos. Selaan papereita läpi ja kurkistan kauhistuneena kaapin päälle, siellä pitäisi olla noin 30 cm pino arkistoitavia papereita mutta se on kadonnut! Ihana tuuraaja joka on ehtinyt arkistoida ne. Itse keskityin ennen lomaa tekemään mahdollisimman paljon palkoista valmiiksi ja kirjoittamaan ohjeistuksia ymmärrettäväksi. Nyt ei tarvikaan istua iltoja toimistolla arkistoimassa. Mahtavaa! Mutta hieman toimistossani on tungosta, kun kaksi eri lomantuuraajaa käy kertomassa tekemistään jutuista ja yksi koettaa perehtyä työhön hieman pöllämystyneen perehdyttäjän kanssa. Iltapäivällä perehdytettävä katoaa kotiin ja minä kiittämätön lurjus huokaan helpotuksesta, vihdoinkin saa setviä juttuja rauhassa. Kyllä tää hei taas tästä. Tää on mun työ ja tätä mä teen elääkseni. Muistaakseni.
Kahvitauon jälkeen olo alkoi jo olla tällainen, eli ihan normaali kesäfiilis toimistolla :D
(Nuo pikkupöllöt on ihan kaikella rakkaudella kesätyöntekijöitä, jotka pyrähtelevät kyselemään välillä jotain, tulee ihan äitimäinen olo)
Mutta onpas ihana olla taas takaisin työpaikalla, tuntea olleensa kaivattu ja kääriä neljän viikon oleilun jälkeen hihat kyynärpäihin ja tehdä töitä. Huomenna myös ihan oikeasti :D Tätä autuutta kestää noin kolme päivää, ennen kuin kiire ja todellisuus taas kolahtavat päähän, mutta nautin kesälomaenergiasta siihen asti, ja ihan kohta on juhannus.