Ensimmäinen työpäivä
Jännitti eilen ihan hirveästi uusi työpaikka. Sillätavoin hyvin jännitti, en malttanut odottamaan että pääsen aloittamaan uudessa työssäni. Mietin kovasti kuinka kauan kävelen tuota hippusen alle kilometrin matkaa töihin ja tulin siihen tulokseen, että kyllä se 10-15 min mikä aina ennenkin tuohon matkaan on mennyt on hyvä.
Olisin kaivannut jotain konkreettista valmistautumista. Uuden koulurepun ostamista, uutta penaalia ja tiimarin kauneimpia kyniä ja uusia vaaleanpunaisia pyyhekumeja valmiiksi pakattana ensimmäistä aamua odottaen. Nyt piti vain tepistä.
Aamulla nukutti vähän liiankin hyvin. Heräsin entisen esimiehen tekstariin, jossa kiiteltiin vielä viimeisen työpäiväni huolellista viimeistelyä työtehtävieni ohella. Kiva viesti, mut en olisi halunnut herätä siihen. Tämä aamu oli uuden työpaikan!
Tuntui absurdilta vain kipittää tuonne tien toiselle puolen ja hups olin töissä. Saavuin aulaan uuden esimieheni kanssa samaan aikaan, joten pohtimiseni siitä ilmoittaudunko laitteella vieraaksi vai soitanko hänelle osoittautuivat turhiksi. Sain avainkortin ja kulkulätkän ja menin ensimmäiseen palaveriini.
Palsun jälkeen minua perehdytettiin. Näin organisaatiokaavioita, oman osastoni kaavioita, käytiin läpi tärkeimpiä työkaluja, sain läppärin (juuri sellainen mattamusta HP mitä olin edellisessä paikassa kuolannut) ja minulla oli oma työpiste valmiina. Kiersimme ihan pikkuisen ympäriinsä, missä vessat ovat, mistä saan kahvia, keittiö ja tiimini ydinihmiset. Istuin lounaalla ihan hipihiljaa ja nyökyttelin kovasti. En oikein osannut sanoa mitään, joten tuntui turvallisemmalta olla hiljaa. Esimies vaikuttaa tosi kivalta.
Lounaan jälkeen pää oli jo ihan täynnä. Olisin voinut mennä asioiden sulattelu-unille, mutta sain sen sijaa vielä vähän lisää perehdytystä. Lopulta pääsin omalle työpisteelleni tutustumaan omin päin ohjelmiin, intranettiin ja työehtosopimuksiin. Kuuntelin puolikorvalla työkavereideni jutustelua ja sain ekan asiakkaanikin. Pää pyörällä ja hieman flunssaisena en kyllä tajunnut yhtään mitä mun olisi pitänyt tehdä. Olisin mä voinut ottaa sen verokortin vastaan, mut en sen mukana tulevia kysymyksiä. Siirsin nopeasti tyypin juttelemaan kollegalleni. Enhän mä nyt mikään oikea työntekijä vielä ole 🙂
Iltapäivä tuntui pitkältä. Kaipasin vain kotiin nukkumaan. Tuntia aiemmin mä livistin, kipittelin auringonpaisteessa kotiin. Makoilin hetken parvekkeella ottaen aurinkoa ja menin sitten päiväunille.
Huomenna on uusi päivä taas, kunnon työtehtäviin perehdytys alkaa. Pistäkää peukkuja pystyyn, että yö vie mennessään tämän typerän flunssan ja mulla tarttuu päähänkin jotain.
Mut uusi työ! Minulla. IHanaa!