Etsimässä sitä jotain
Elämä kuppelehtii ympäriinsä eikä sitä aina tajua mitä on tekemässä ja missä pitäisi olla ja minne menossa. Mut sit aina välillä päätyy perille ja siinä on hyvä. Kunnes kasvaa liian isoksi sille paikalle ja pitää taas lähteä etsintäretkelle.
Oliko se epäonnistumista, olla hetken paikallaan ja luulla, että tässä tämä oli, tämä on minun paikkani?
Vai onko se rikkautta huomata, että tämä on hyvä, mutta tuolla jossain on hyvempää, tai yhtä hyvää mutta erilaista.
Tiedän mitä olen etsimässä. Inspiraatiota. Sitä liekkiä joka palaa valkoisenkeltaista valoa sisälläni ja sytyttää sen todellisen minuuden esiin. Sielu joka laulaa valoa.
Mutta sitten on pestäviä kylppäreitä ja suodattimeen homentuneita kahvinporoja. Ei voi aina loikkia maailmalla kaiken kivan perässä. Eikä huitelu ole kivaa, ellei ole jotain ankkuria, johon turvata. Ne ovat kuitenkin minun kylppärini ja kahvinsuodattimeni jotka siellä odottavat minua.
Palataanko siihen valoon? Se syttyy muuten ihan hassuissa paikoissa. Työväenopiston maalauskurssilla, kun maikka ei ymmärrä mitä minä olen maalaamassa (ei muutkaan siellä kurssilla) ja minä hehkun, koska vihdoinkin maalasin jotain mikä ilmentää minua. Kun kone laskeutuu ihan uuteen paikkaan, en tiedä mihin olen menossa ja mitä tulen vielä kokemaan. Kun töissä saan kirkkaan ajatuksen siitä, mihin suuntaan käsiteltävää juttua on vietävä, jotta se toimii parhaalla mahdollisella tavalla.
Olen lukenut aamun muumikirjaa ja miettinyt mitä viikonlopultani haluan. Kannattaa muuten lukea muumikirjoja. Viisas nainen tuo Tove. Haluaisin lähteä huitelemaan, mutta haluaisin myös siistin ja kauniin kodin. Haluaisin tehdä yhtä excel-juttua äidille ja ehkä käydä hakemassa maalaustelineen kellarista ja maalailla hieman kotonakin.
Oikeasti haluaisin pakata rinkan, ostaa lennot jonnekin kauas ja lähteä seikkailemaan.
Nähdä auringon nousevan savannin ylle ja ensimmäisten akaasiapuiden piirtyvän tummina taivaanrantaa vasten. Juosta turkoosiin mereen ja suuttua aallolle, joka heittää minut vasten pohjaa, kun en ole tarpeeksi skarppina. Istua junassa ja katsella vuoria, vesiputouksia ja jäätiköitä. Nähdä eksoottisia lintuja ja ihmetellä mitä kaikkia pörriäisiä ja öttiäisiä sitä maailmassa on.
Saisikohan tuon kaiken yhdistettyä, matkustelun, miehen, inspiraation ja asioiden kehittämisen. Luulisi naisen, joka kehittää asioita työkseen löytävän tähänkin ongelmaan ratkaisun :)
Inspiroivaa viikonloppua muruset <3 Tässä on teille pilvisen lauantain piristykseksi seeproja Maasai Marasta Keniasta.
