Flow ja vähän muutakin

Olen elellyt kotona parisen viikkoa ilman nettiä, kun Sonera päätti ilman syytä poikkaista valokuituni tulon asuntooni. Ja sitten se takaisin asentaminen ei onnistunutkaan, kun se oli asennettu alun alkaenkin kikkailemalla ihan uuteeen taloon.. Odottelen edelleen soittoa asiakaspalvelusta, miten he aikovat hyvittää tämän asian.  Heille summa on rahallisesti pieni, mutta ne kaikki asiat, mitä olisin halunnut tehdä netissä ja joita en voinut, tuntuvat minulle paljon arvokkaammilta. No katsotaan palaako asiakaspalvelu asiaan, vai pitääkö sinne soittaa vielä yksi tultapuhkuva puhelu..

Viime viikolla oli Flow. Se on minun kesän päätapahtumani. Rakastan sitä paikkaa, rakastin sitä ettei kovin moni tiennyt/ymmärtänyt sen päälle ja rakastan sitä, että siellä voi olla festareilla sivistyneesti. Ja se musiikki! Jokapaikassa soittaa Cheek, Apulanta ja mitänäitänytsittenonkaan. Mitä Flowssa sitten on? Yleensä pari ihan hyvää tunnettua artistia ja sitten miljoona pientä, joista ei ole koskaan kuullutkaan ja joita menen kuuntelemaan sivistyneempien kavereideni suosituksista 🙂 

Töissä kysyttiin, että menemmekö sinne musiikin vai tunnelman takia? Minä huudahdin heti musiikin syyksi ja työkaveri tunnelman. Hihittelimme vastauksille, mutta näin jälkikäteen voisin sanoa, että vaikka ei olekaan ihan sama ketä sielä esiintyy, niin liput ostan silti, koska jokatapauksessa siellä on niin paljon hyvää musiikkia. Päästäänköhän tästä filosofiseen aiheeseen mikä on hyvää musiikkia minusta? Minähän kuuntelen välillä onnellisena Nylon Beatia, Spotifyn Suomen Top listaa, Voicea ja sitten mietin otsa rypyssä, että ketä voisin pyytää mukaani kuuntelemaan Sigur Rosia. No kävin mm. kuuntelemassa Woodsia Balloon 360 º Stagella. Kuulosti todella hyvältä, mutta koska suuntasimme sinne vähän myöhässä, niin emme mahtuneet sinne hyville paikoille kuuntelemaan. Niinpä nappasimme läheisistä ruokakioskeista syötävää ja pidimme Picnicin. Entä siten paljon kehuttu Alicia? Voi, kehuja tulee täältäkin, se oli taas niitä hetkiä, kun seisot keskellä väkijoukkoa ihan lumoutuneena ja kuuntelet. Pidin tosi paljon myös välispiikeistä, tuntui että artisti oli oikeastikin sinä iltana Helsingissä esiintymässä, eikä mietiskellyt väsyneen keikkarundin keskellä että mikähän maanosa tämä edes oli?

Mutta sitten taas se tunnelma. Se on niin erityislaatuinen. Kaikki ne pienet asiat, mitä sinne on keksitty. Nick Caven keikkaa kuuntelimme nurmikentällä istuen räsymatoilla. Siellä olisi ollut riippukeinujakin, mutta ne olivat harmillisesti varattuja. Matkalla Blue Tenttiin näin myös isomman riippukeinualueen, mutta koska odottami Beach Housen keikka oli alkamassa, niin en ehtinyt etsiä siinä hetkessä vapaata riippumattoa, johon köllähtää. Valaistus on tosi kaunis, lamppurivistöt kiertelevät vähän jokapaikassa, Balloon stagen pallo valaistaan iltaisin ja räsymattoalueen koivuihin oli ripustettu lyhtyjä. Hyvin hoidetut vessat, ei tungoksia (ainakaan hirveästi) ja paljon paikkoja joissa istua, kun jalkoihin sattui. Ja sitten se takapiha. Ooh, siihen rakastuin jo ekassa Flowssani. Olisin halunnut mennä neppailemaan (seuralaiseni ei suostunut), tanssimaan (seuralaiseni ei suostunut), istuskella siellä koko illan (seuralaiseni ei suostunut) mutta kaikesta vastustuksesta huolimatta ehdin viettää kolmen päivän aikana siellä paljon aikaa. (Kannattaa hei mennä 3-päivän festareille exän kaa, siellä saa aikaan paljon hyviä hetkiä, paljon menettettyjä potentiaalisia miehiä ja riitoja ihan järjettömistä asioista). 

Takaisin nykyflowhun. Jotain siellä on muuttunutkin. Viime vuonna tapasin ensimmäiset rynnijät keikalla. He polttivat lavan edessä, joivat, örvelsivät ja huitoivat samalla sangen pientä ystävääni naamalle kyynärpäillään. Inhottavaa ja juuri tuollainen käytös ei kuulu Flow-festareille. Tänä vuonna näin ensimmäisen puskaanlorottajan. Parasta tässäkin oli se, että 5 m päässä alkoi vessa-alue. Rakkaat ihmiset, Flowssa on juuri hienoa se, ettei siellä tarvi vetää umpiliiterikännejä, vaan siellä voi hieman (todella hieman noilla hinnoilla) siemaista viiniä tai siideriä ja nauttia olostaan. Siellä on kivaa, kaunista, hauskoja tyyppejä ja siellä pidetään elämästä. 

Tiedän, että kaikki muuttuu kun festari kasvaa ja kasvaa. Kivaa että muutkin saavat nauttia tästä asiasta kuin vain minä ja ne muutamat muut. Mutta nyt haluaisin olla kehityksen jalkajarruna ja kysyä, että pitääkö Flowssa silti käyttäytyä ja miksi nämä vedetäänperseetkuuntelenvainklamydiaa-tyypit tulee sinne pilaamaan muidenkin festarit? Teille on niitä örvellyspaikkoja kesän viikonloput täynnä. 

Takaisin hyviin hetkiin, ettei kirjoitus lopu ihan kauheasti. Söin festareilla Brooklyn Cafén Red Velvet muffinsin ja se oli ehkä täydellisintä ikinä. Näitä täytyy saada joskus lisää ja toisaalta haluan säästää ne erityisiin herkkuherkkutilanteiseen, ettei täydellisyydestä tule tavanomaisuutta. Ja se tunne, kun istui suoraan äänipöydän takana olevalla pömpelillä, kuunteli Beach Housen keikkaa ja ajautui yhä syvemmälle ja syvemmälle musiikin unenomaiseen tunnelmaan. Ja kun en halunnut nukahtaa, niin livistimme kesken keikan etsimään mitä muuta täällä vielä tapahtuukaan. 

Sitten vielä pukeutumisesta ja siitä ”kuka kukin on”. No siis minähän en ole kiinnostunut piireistä, minule riittää, että näen omia ystäviäni ja että he ovat iloisia minut nähdessään. Ne muut, joille en ole tarpeeksi hieno, saavat olla siellä hienojen kerhossaan. Minua kiinnostaa pukeutuminen, mutta pidän klassisesta tyylistä, eikä mieleeni tulisi laittaa päälle pyjamaa tai madonnan kartiokorsettia yhtään minnekään. Mietin silti tarkkaan miten pukeudun, mutta tosiasiassa tänäkin viikonloppuna vaattteet ehdotti Laura (kaikkea ei kuunneltu) ja tukka laitettiin yhtenä päivänä Sokoksella jonkin peilin edessä ja toisena siellä alueella vähän ennen portteja, kun olin ensin yrittänyt sitä turhaan nykertää kiinni kotona ja junassa ja bussissa.. Että näinkin suuret valmistelut oli taas takana :)

Flow vain on, taianomainen. Ja kun se loppuu, tuntuu loppuvan koko kesä. Nyt on syksy, vaikka pidensimmekin kesän vielä elokuun loppuun asti.