Haaste: millainen olit, mitä ajattelit?

elokuu 1999

Aloitan lukion, kaikki törpöt luokaltani katoavat amikseen ja minä saan vihdoin olla koulussakin oma itseni, ilman koulukiusaajia. Lukiossa pääsen parhaan ystäväni kanssa samoille tunneille ja aloitan vihdoin oikeasti opiskelemaan sekä englantia että ruotsia. Fysiikasta en tajua enää mitään, mutta muuten koulu sujuu hyvin. Rakastan hyppytunteja, joilla voi livistää kesken päivän teelle kaupungin ehkä ainoaan kahvilaan. Koulun ruoka on pahaa, joten en syö sitä. Äiti tekee minulle eväät joka päivä kouluun tajuttuaan, ettei lapsi syö. 

Olen löytänyt seurakunnan isoskoulutusleiriltä elämäni ensimmäisen poikaystävän, jonka kanssa olemme juuri kesän katselun jälkeen päätyneet yhteen. Laulan kuorossa, bändissä, laulutunneilla ja kaikkialla missä joku vain jaksaa kuunnella. Aloitan pianotunnit, jatkan tanssitunteja, näen poikaystävää ja yritän jossain vaiheessa hoitaa läksyt ja kotitehtävät, sekä hoitaa leipomoomme leivänsiivuttajia illoiksi, tai sitten siivuttaa niitä iltatöinä itse. Elämä tuntuu täydeltä, mutta ihanalta. 

Lokakuu 2002, niin mainio löytö, että se oli pakko lisätä tänne 😀

huhtikuu 2003

Olen 20, muuttanut syksyllä pois kotoa kauas Etelä-Suomeen Ryttylään. ”Opiskelen” eli olen käytännössä maksava orja Kansanlähetysopiston nuorisotiimilinjalla. Olen löytänyt linjan kautta ihania ystäviä ja oppinut uusia asioita sekä siitä, mihin minä pystyn, että ryhmätyöskentelystä. Kaksitoista tyttöä ja yksi poika puurtavat tapahtumasta toiseen, jokaisella oma vastuualueensa, ja opettelevat samalla aikuisuutta. Minun vastuualueinani ovat Aktiot, tiedottaminen, Autot ja jokin jota en enää muista. 

Olen rakastunut valokuvaamiseen ja huomannut olevani ihan hyvä toimittaja. Harjoittelujuttuni päätyvät suoraan lehteen ja ensimmäiset (luultavasti ihan kamalat) valokuvat tapahtumien mediakuviksi. Päätin talvella värjätä ikuisesti vaalean tukkani sysimustaksi ja huomaan sen sopivan minulle. Pääsiäisen aikana olen jo ihan turta väsymyksestä, tunnollinen tyttönen on ottanut ihan liikaa vastuuta ja epäorganisoidussa organisaatiossa tulee tehtyä paljon turhaa työtä, joka sekä väsyttää että turhauttaa. Kuukauden paras asia on viikon loma kotona. Purskahdan itkuun ilosta, kun kuulen pääseväni kotiin lepäämään. 

Lintsikuva menee toukokuun 2003 puolelle, mutta tarpeeksi lähelle

maaliskuu 2009

Asustan unelmieni saarella Lauttasaaressa. Sanat eivät riitä kuvailemaan, kuinka paljon rakastan tuota saarta ja kuinka kotoisalta se tuntuu Töölön ja Etelä-Haagan jälkeen. Olen opiskellut ja valmistunut restonomiksi, irtisanoutunut ensimmäisestä vakinaisesta työpaikastani lähteäkseni kahdeksi viikoksi Keniaan, palannut sieltä ruskettuneena viettämään 26 syntymäpäivääni. Perinteisesti juhlienjärjestämistä vältellen olen varannut pöydän Virgin Oilista ja kutsunut ystäväni sinne syömään. Urheilen kuin hullu, sillä 24/7 ravintola-alalla on vaikea pitää muita harrastuksia. Maaliskuun puolivälissä aloitan uudessa työpaikassa, juuri avatussa Cafe Jugendissa. Uuden kahvilan avaaminen oli sekä stressaavaa, että mielenkiintoista.

Minä ja neljä viikkoa vanha sarvikuonovauveli Nairobin norsujen orpokodissa Helmikuun lopulla 2009

18.9.2009

Kummityttöni täyttää 9-vuotta, olen edelleen Cafe Jugendissa töissä, mutta mietiskelen kuumeisesti ”mitä sitten” mietintöjä. Kesällä puhjennut kala-allergia tekee tyhjäksi 8 vuotiaana kehittämäni urasuunnitelman oman kahvilan perustamisesta ja olen liiketalouden kurssien perusteella muutenkin tullut tulokseen, ettei kahvilanpito olisi kovinkaan kannattava bisness. Tiedän haluavani ”jotain toimistotyötä” mutta en jaksa miettiä sen pidemmälle, sillä olen hyvin ihastunut ja tapailen poikaa aina kun ehdin. Harmillisesti poikia on kylläkin kaksi, koetan tapailla ensin toista ja kun siitä ei tule mitään, siirryn suvereenisti toiseen. Olen nuori ja kaikki on vielä mahdollista. Kaverin läksäreistä kehittyy hyvä tyttöviisikko (kuusikko silloin kun kaveri käy vaihdosta suomessa) joiden kanssa nähdään ja tehdään kaikenlaista. 

Bar Teos ja tapasillallinen

19.7.2010

Opiskelen Haaga-Heliassa liiketaloutta, mietin mihin päin maailmaa hakisin vaihtoon ja olen vähän yli viikko aiemmin päättänyt, että nyt en enää ikinä näe tuota törppöä miestä, tai susi minut syököön. Hyvä ystäväni on kuukauden vaihdossa Kiinassa ja minulla on jo hieman ikävä. Olen saanut oman alani töitä Fazerilta palkanlaskijana ja puurran lujasti toimistolla tuuraten kesälomalaisia. Mitä enemmän työstäni opin, sen vähemmän tuntuu että siitä tiedän. Nyt kuitenkin tiedän mikä työ sopii perfektionistiselle luonteelleni kuin nenä päähän ja että on olemassa paikka, jossa saan viiltata onnellisena ihan jokaista pilkkua ja saada siitä vielä kehuja. Viihdyn töissäni ja odotan innolla illalla alkavaa Musen keikkaa. 

Iltapäivällä sovimme tapaamispaikan ystäväni kanssa ja kipitän töistä kohti Kaisaniemeä. Lähdemme etsimään ystäväni kavereita ja noustessani rinnettä kohti tutunnäköisiä ihmisiä huomaan seurueessa pojan, joka tuijottaa minua ihastuneesti. ”älä unta näe” mietin juuri vapautuneena tuijotuksen huomattuani. Puolen tunnin päästä olen ihan myyty ja siirtyessämme kohti keikka-aluetta en oikeastaan edes huomaa missä ystäväni menee, seuraan nätisti poikaa hänen raivatessaan tietä ihmisjoukossa. Keikan loputta olen hyvin kiinnostunut ja juttelen oikeastaan vain pojan kanssa. Jatkoille eksymme eri baareihin ja ehdottelen tuskastuneesti, että vaihtaisimme samaan paikkaan loppuporukan kanssa. Kun lopulta pääsemme samaan paikkaan, ei mokoma poika edes enää juttele minulle, vaan jollekin nätille tytölle. Voi mikä pettymys ja kuoharikin on pahaa. Lopulta päätän, että viis miehistä, annan kuoharin kaverille ja lähden ostamaan lonkeroa. Jonottaessa tiskille alan jutella toisen seurueeseen kuuluvan pojan kanssa ja juttua riittää pöytäämme asti. Nyt kiinnostuksen kohteenikin näyttää ymmärtävän, että olen olemassa ja pian olen ihan yhtä myyty, kuin aiemminkin. Ilta kuluu ihan liian nopeasti ja lopulta minun täytyy juosta viimeiseen bussiin. ”Taidan olla ihastunut” viesti lähtee bussista ystävälleni. Siitä se sitten lähti, minä ja J. Päättymispäiväksi tälle ollaanko eikä olla ollaanpas eipäs olla -eralle aion antaa 20.5.2013 ja tällä kertaa ihan oikeasti myös tarkoitan sitä :D 

****

Olipas huikeat muistelut, luulin, etten muistaisi juuri mistään muusta kuin viimeisestä päivästä jotain (joka kyllä alkuperäisessä haasteessa oli 17.7.2010, mutta otin omankynänoikeuden ja hyppärin pari päivää eteenpäin). Kuvat viime vuosituhannelta ovaat albumeissa jossain kellareissa, joten ette pääse ihastelemaan Kao 16-vee kuvia (ellei joku ystävällisesti lähetä sellaista sähköpostilla). 

Hih, vuosia taas nuorentuneena, Kao