Hetki

Oltiin tänään erään kauniin lääkärin valmistujaisissa. Olin vähän jännittänyt, että lähteekö hieman ujo mieheni sinne mukaan ja miten hän siellä sitten pärjää, mun kavereiden seassa. Mut turhaa pelkäsin, kunhan lopetan kanaemoilemasta hänen ympärillään, niin hän kyllä löytää ihmisiä joiden kanssa puhua ja välillä on ihan okei istua puhelematta kellekään.

Aurinko paistoi, kakut olivat todella hyviä ja siemailin kolmatta päivää putkeen sampanjaa. Mies leikki mun kummipojan ja vastavalmistuneen palleron kanssa, mä keitin kahvia lisää, ystävät istuivat ympäri asuntoa ja juttelivat ja välillä nuo kaksi pientä miestä vilistelivät ympäriinsä. Olin selittänyt innoissani uudesta työpaikasta ystävälläni, söin vähän lisää kakkua ja sitten se iski.

Onnellisuus.

Mä olen onnellinen. Tässä hetkessä, näissä juhlissa, näiden rakkaiden ihmisten kanssa. Saan olla oma itseni, mut hyväksytään, mulla on mies jota rakastan ja huomenna alkaa uusi työelämä. Tajusin, että kamalat ajat voivat oikeasti olla ohi ja minä olen vapaa. Minua ei enää mitata niin kieroilla mittareilla, että niistä vääntämällä minutkin saadaan vääntymään.

Vapaa. Kelpaava. Rakastettu.

Minä.