Ihanuus on mun <3
Sain läksiäislahjaksi entisestä työpaikastani lahjakortin Stockalle, jonka summan nähtyäni päätin istahtaa. Olen nyt kuukauden mietiskellyt mihin tuon ihanan lahjakortin tuhlaisin.. Ostaisinko kauniita lakanoita, pehmeitä pyyhkeitä, kauniin lampun, sijoittaisinko sen mattoon vai kenties uuteen lipastoon…
Kunnes eräs torstai näin sen. Ihana ihana ihana laukku! Stockan laukkuosastolla. Michael Korsin mallistoa, jonka laukkuihin olin tykästynyt aiemmin, kun kaverilleni tuotiin sellainen jenkeistä tuliaiseksi. Iih, ihana! Täydellinen väri, juuri oikeaa konjakin väristä nahkaa (olen etsinyt oikean väristä vuosia). Paljonko se maksaa, no ei ole ihan ökykallis… hmm. mulla ois niitä lahjakorttejakin.. voiii. Kaverikin liputti laukun yli-ihanuuden puolesta. Jee. En uskaltanut ostaa vielä silloin, sillä olin myös nauttinut picnicillä hieman skumppaa ja asiaa piti tietty pohtia. Seuraavana päivänä kipittelin taas Stockalle ja ihailemaan laukkua. Tälläkin kerralla se oli ihana. Tutkin sisätaskuja, silittelin pehmoista nahkaa ja esittelin laukun ylpeänä toiselle kaverilleni, joka oli kanssani kaupungilla. Nyt olin jo aika varma, että ostan laukun, mutta minulla ei ollut lahjakorttia mukana, joten en voinut ostaa sitä silloin.
Seuraava viikko, lahjakortti laukussa ja suunta kohti Stockaa sellaisella nytminäsenostanjasittenseihanuusonmun! ajatusnauhalla varustettuna. Kiito suoraan laukkuosastolle, Michael Korsin laukkustandille ja oikeaan kohtaan käsi ojossa hankkimaan laukkua. Paitsi ettei siellä ollut sitä väriä enää!
Miten se voi olla loppu ja tuleeko niitä hei vielä lisää (enalaentosiaanalajosennytsaasitä). Myyjä palveli ehkä ikuisuuden edellistä asiakasta ja kaverini onneksi meni metsästämään sellaista suoraan kassalle. Minä jäin luumuilemaan laukkuosastolle, mutta vihdoin ryhdistäydyin, nappasin vääränvärisen laukun käteeni ja lähdin minäkin myyjäjahtiin. Sellaisen vapautuessa pyysin tarkistamaan, olisiko heillä vielä kyseistä laukkua. Meni ihan todella pitkään ja melkein jo hypin tasajalkaa jännityksestä. Sitten myyjä palasi ja kertoi, että Tapiolassa on vielä sellainen laukku, tilantaanko tänne? (No todellakin, hyvä kun en hypännyt bussiin ja lähtenyt hakemaan sitä sieltä). Sitten surullinen tieto, että saisin laukun vasta seuraavalla viikolla, mutta että minulle soitettaisiin heti kun se on saapunut.
Puhelu tuli jo sunnuntaina, myyjänen vielä kysyi, että vieläkö haluat laukun? No todellakin! Voisiko se olla varauksessa keskiviikkoon asti, jotta ehdin käydä hakemassa sen? Joo se sopi. (jee).
Tänään sitten tarkistin ehkä viisi kertaa, että lahjakortti oli varmasti laukussa ja suuntasin töiden jälkeen kohti Stockaa. Matkalla sinne sain itseasiassa puhelun, että olenko varannut sielä laukun ja millaisen. Ehdin jo säikähtää, että joku ehtii 5 min aikaisemmin ostaa laukkuni, vaikka se on varauksessa ja sanoin puhelimeen, että ”olen ihan kohta siellä”. Stockalla löysin onneksi heti myyjän, joka kävi etsimässä minulle laukkuni. Hymy taisi hivellä jo korvia siinä vaiheessa, kun näin sen kaukaa ja suorastaan tanssin kohti kassaa. Seonminunseonminunseonminun! Lahjakortti sileäksi ja myyjä kiertää tiskin takaa ojentamaan juhlallisesti minulle laukkuni. Oiii. Tämä on niin ihanaa. Loistelen kuin tuhat kynttilää ja ilmoitan kaverilleni (jo neljäs joka on kanssani laukun takia stockalla) että nyt kyllä mennään skumpalle. Ja skumpalle me mentiin.
Tunnelmia tältä päivältä:
