Joulu kuvina
Minun jouluuni kuuluu ehdottomasti matka kotiin Lappiin. Siellä erään tunturin kupeessa odottaa koti, jonne on vain päästävä jouluksi.
Lapissa Joulu on oikeasti kuin suoraan postikortista. Puut olivat huurruttuneet pehmoisella lumella ja Joulupukin pajakylässä riitti touhua. Rovaniemen lentokentällä matkustajia tervehtivät porot ovat muuten muinaisen historianopettajani isän veistos.
En tiedä kumpaa odotin enemmän, joulua vai näitä kuutta ihanuutta. Siskoni perheen koira oli saanut kuukausi aiemmin pentuja ja innokkaat täti-ihmiset olivat päässee seurailemaan heidän pörröisyyksiään vain kuvien ja videoiden välityksellä. Ja siellä ne olivat ihan elävinä, terävine pikku hampaineen hurmaamassa jokaisen joka katsoi niihin päinkin. <3
Tunnelmia jouluaatolta. En muuten ehtint paketoida lahjoja kotona, joten odoteltuani Lappiin saapumisen iltana turhaan epeleiden nukkumaanmenoa illalla heräsin aaton aattona klo 04.20 paketoimaan, jotta edes minipieni joulun salaisuus ja jännitys jäisi jäljelle.
Aaton aattona ehdin käydä ihastelemassa pienintä kummityttöäni vanhemman kummityttöni kanssa. Iltapäivällä tehdessämme ruokaostoksia äidin ja siskon kanssa en kertakaikkisesti jaksanut kuin kaupan puoliväliin. Äiti käski mennä autoon nukkumaan ja katseli ihmeissään, kun lähdin. Syyksi ilmoittautui kuume, joka nousi hienosti 38,7 asteeseen seuraavien tuntien aikana. Joulun kunniatehtäväni on koristella kuusi aaton aattona. Nyt olin mukana lähinnä konsultoimassa ja kiinnittämässä muutamia palloja. Onneksi tätillä oli ahkera pieni tonttu apuna <3
Aattona minulla oli noinkin söpö hoitaja, joka otti torkut kanssani odotellessamme joulupukkia. Jouluni teema oli ehdottomasti nukkuminen. Kolmeen päivään en edes poistunut kotoa. Kuume laski kiltisti Tapaninpäiväksi, jotta ehdin vielä nähdä lapsuuskavereitani.
Kuumettomana totetin, että joudunkin perjantaina paiskimaan etänä töitä ja päivystämään puhelinta sen sijaan, että olisin vain nukkunut. Työpäivässä mukana toimistokoira Henni, joka tuli ihailemaan fb:hen laittamaani kuvaa hänen lapsistaan. (Taisi olla vuoden tykätyin kuva). On muuten aikamoisen haastavaa koettaa keskittyä työntekoon, kun kuusi nappisilmää tuijottaa sinua kerjäten huomiota.
Kiitos siskoni viitseliäisyyden kantaa vesiä vanhan puusaunaan, pääsin viikonloppuna nauttimaan maailman parhaimmista löylyistä. Vesisade oli tehnyt pihatiestä pääkalloluistinradan, jota hitaasti edetessäni mietin minkä luun tulen pian katkaisemaan. Vanhat luuni pelasti pienin siskontytöistäni, joka hurautti suvereenisti paikalle potkurilla ja poimi bambina liukastelevan tätinsä kyytiin. Täytyy sanoa, että se lapsi on ehkä nero.
Ihanaa on myös ystävyys, sain lähtiessä kyydin kentälle T, M & A:lta, joka oli enemmän kuin tuhat jänestä (kuten äitini sanoisi). Kyyti mahdollisti sen, ettei kenenkään perheestäni tarvinnut ajella 1,5 h kentälle ja takaisin kotiin sunnuntai-iltana. Siellä saivat kölliä tyytyväisinä kotona ja minä nauttia vielä hetken pidempään näiden rakkaiden seurasta. <3
Tällainen oli eräs lappilainen joulu. Siihen kuului myös rieskaa kylmäsavustetulla porolla, paljon ihania lahjoja, kuuden koiran lisäksi neljä lasta ja kuusi aikuista, täysin tyylitön asu: vanha punainen yöpaita ja joulunvihreät lyhyeksi jääneet vanhat pitkikset, ihan liikaa suklaata ja se tunnelma, jonka vain oma perhe saa aikaan. Se on koti se.