Kaon vuosi 2015

Koska kirjoittelen nykyisin varsin harvoin, ajattelin että voisin julkaista oman vuosikatsaukseni. Itseäkin kiinnosti että mihin sitä on vuoden aikana nenänsä pistänyt 🙂 

Tammikuu:

Vuosi vaihtui Kemijärvellä ja matkustin etätöistä takaisin toimiston työkaaokseen loppiaisen jälkeen. Palkanlaskennassa tammikuu on ihan painajaismainen ja lopetankin kaiken oman elämän siihen asti, että vuosi-ilmoitukset, tiedotteet, verokortit, hinnastot ja kaikki muu on päivitetty, julkaistu, lähetetty ja täsmäytetty. Tämä tammikuu päättyi mahtavasti, sillä sain ihanan joululahjan:kylpyläloman Tallinnaan mieheltäni ja vietimme tammikuun viimeisen viikonlopun lilluen poreammeissa ja nauttien hieronnoista. 

Helmikuu:

Töissä on entistä kurjempaa ja silmukka vain pienenee, kun meille ilmoitetaan että meille rekrytään uutta esimiestä. Olo alkaa olla sietämätön ja se heijastuu myös parisuhteeseen. Eroamme pariksi tunniksi, palaamme yhteen vain erotaksemme taas. Yritän järjestää brunssia synttäripäivälleni mutta kukaan ei tunnu pääsevän paikalle. En tiedä kurjempaa kuuta.. Mutta opin erään tärkeän asian, mieheni arvon, kun olen hänet jo ylimielisyyksissäni menettänyt. Helmikuun viimeisenä iltana minut viedään illalliselle ravintola Kuuhun. Palaamme takaisin yhteen ja päätän muistaa aina, miltä tuntui yrittää elää ilman tuota miestä.

Maaliskuu:

Maaliskuun 1. on syntymäpäiväni, aloitan sen brunssilla erään ihanaisen kanssa Fazerilla, hilputtelen sieltä leffaan erään kauniin siskontytön kanssa ja menen vielä syömään siskoni kanssa palatakseni siihen maailman parhaimpaan kainoloon. Parisuhteella alkaa mennä hyvin muutaman perusteellisen keskustelun jälkeen ja vihdoin minut esitellään miehen perheellekin. Töissä sen sijaan menee vielä huonommin ja oireilen sen mukaan. Tähystys ja vatsahaavapelko saavat minut järkiini ja naputtelen CV:ni kuntoon ja teen pari hakemusta. Sain kutsun haastatteluun ja huomasin, ettei ruotsalaiselle yritykselle voi kertoa ruotsintaitojen olevan hyvä, kun kunnon käyttöä ruotsinkielelle ei ole ollut vuosiin. Loppukuusta meidän ensitreffeistä tulee täyteen vuosi, jota juhlistamme Porvoossa hotelli Onnessa. Pääsiäiseksi lennän kotiin ja naputtelen siskoni olohuoneessa hakemusta tällä kertaa englanniksi paikkaan, jonka työkaverini minulle linkkasi. 

Huhtikuu:

Pääsiäinen sujuu hiihdellen. Kun arki alkaa, saan puhelun. Haastattelukutsu! Uusi työpaikka on ihan miehen kodin vieressä, mutta minun luotani työmatka olisi 2,5 h edestakaisin, jos VR on armollinen. Stressaan pitenevästä työmatkasta ja mies taas hokee, että hänen luotaan työmatka on vain kilometrin. Täytyy sanoa, että aika pitkään meni tytöllä tajuta, että tässä kysellään sinua avovaimoksi (!). Haastattelua seuraa psykologiset testit ja niitä varten joudun tekemään paljon kotitehtäviä. Mies järjestää minulle ”toimiston” luokseen, jotta saan tehtyä niitä rauhassa (kyllä, taisin tavallaan vain jäädä sinne asustamaan, kun sovimme yhteenmuutosta). Kummipoikani täyttää vuoden. Psykologisten testien tuloksen varmistuttua seuraa vielä kolmas haastattelu. Huhtikuu on jo pitkällä ja minä ihan ratkeamispisteessä töissä. Saan työtarjouksen juuri ennen vappua ja liitelen pilvissä. 

Toukokuu:

Vapun jälkeen kiepsahdan extempore risteilylle Tallinnaan. Kaveri muistuttaa minua passista ja pienen hetken luulen jo etten pääse laivalle, sillä olen miehen luona ja passi mahdollisesti kotona. Passi löytyy kuitenkin kiltisti laukustani joten juoksen bussiin. Tallinnassa on ihanaa ja tyttöjen kesken on hauska kierrellä kaupoissa ja istuskella kahviloissa. Odotan, kunnes työsopimus on allekirjoitettu ja irtisanon itseni vasta sen jälkeen. Teen töitä kuin maaninen orava saadakseni projektini loppuun ja siirrettyä muille. Olen aloittanut töiden siirron muille jo maaliskuussa, mutta silti on vielä miljoona asiaa, jotka pitää perehdyttää. Vietän puolet kahden viikon irtisanomisajastani lomalla Kroatiassa. Täydellinen irtiotto auringossa äidin ja kolmannen sisareni lapsen kanssa. Vanhaan paikkaan jäi paljon huippuja työkavereita, mutta on ihana eräänä perjantaina sulkea ovi perässään kantaen kukkakimppua ja sampanjapulloa. Uusi työ alkaa heti maanantaina ja on aikamoinen koettelemus olla tietämättä mitään, kun edellisellä viikolla tiesi kaiken. Minä aion aloittaa oman kotini pakkaamisen, johon mies pistää stopin. Ensin sopeutuminen uuteen työpaikkaan ja sitten vasta muutto. Minä riudun tavaroideni ollessa eri paikassa kuin minä ja kannan kassi kerrallaan lisää tavaraa miehen luo. Loppukuusta ristelen taas Tallinnaan, tällä kertaa luokkakavereideni kanssa. Ensimmäistä kertaa ikinä jään aamulla laivaan nukkumaan maihinnousun sijasta. 

Kesäkuu:

Pakkaamista purkamista ja vielä kerran pakkaamista. En voi pitää näyttöjä asunnossa, koska se näyttää kaatopaikalta. Saan tuotua miehen luo saman verran tavaraa kuin olen pakannut, joten joudun myös purkamaan ne heti, jotta saan laatikot taas takaisin käyttöön. Juhannus polskutellaan Långvikissa, käymme Fiskarsissa ja Tammisaaressa ja palaamme kotiin riitelemään jostain turhasta. Hiippailen tietty siskoni luo nuolemaan haavojani ja pian mies soitteleekin perääni, että mihin sä häivyit. Päädymme kaikki grillailemaan siskoni terassille ja minä saan istuttaa siskon puolesta kukkia oikein sieluni kyllyydestä. Teen vihdoin asunnostani vuokrataan ilmoituksen ja huomaan tehneeni kaikki mahdolliset virheet sitä laatiessani. Puhelin soi, pakkaamista riittää ja muuttopäivä lähestyy. Ihana ystäväni miehensä kanssa tulee auttamaan minua pakkaamisessa. Myyn pesukoneen, annan sohvani pois ja lainaan sänkyni ystävälleni. Elämä tuntuu luopumiselta, vaikka saan enemmän kuin menetän. Muuttoa edeltävänä iltana toteutan kesähaaveeni ja puksuttelen lyhyen merimatkan Skifferille syömään liuskoja. Muutto menee hyvin, tavaraa on ihan liikaa mutta ihana siskoni tuo minulle illalla muuttoskumppaa ja kukkakimpun. 

Heinäkuu:

Olen töissä, nautin kesästä, pyöräilen harvoina lämpiminä päivinä Matinkylän rantaan uiskentelemaan ja näen kavereita. Teen kaikkea mitä muuttotouhuilta en ehtinyt kesäkuussa. Välillä käymme pettymässä näytöissä, joihin saapuu tosi kivoja mutta luottotiedottomia ihmisiä tai sitten kukaan ei saavu. Kaikki aurinkoiset päivät tuntuvat kuluvan näyttöihin. Pieni kummityttöni pääsee ripiltä ja eikä kiusallakaan katso kameraan konfirmaation aikana. Tutustun miehen sisaruksiin paremmin. Töissä alan jo vähän tajutakin jotain ja jään tuuraamaan muiden jäädessä lomalle (iik). Käymme Porin Jazzeilla kuuntelemassa Jessie J:tä ja Paloma Faithia, mutta sydämeni varastaa kuitenkin Kasmir. Heinäkuun loppuun minäkin olen saanut viikon loman, joten hyppäämme miehen kanssa teräsharakkaan ja suuntaamme Barcelonaan. Kulttuuria, cavan viljelyalueet ja meri, voiko mikään olla täydellisempää? Ehkä se, ettei myöhästy jatkolennoiltaan kotiin. Mutta rahaa se vain oli. Harmittaa vieläkin.

Elokuu:

Päätämme pitää vihoviimeisen näytön itse, jonka jälkeen asunnon vuokraus menee välittäjälle. Pari tyyppiä kyselee myöhäisempää näyttöaikaa, koska on töissä vielä klo 18. Päätän joustaa näin viimeisen näytön kunniaksi. Onneksi joustin, sillä viimeisenä asuntoa saapui katselemaan ihastuttava nuori neiti, jolle ilomielin annoin pienen valtakuntani avaimet jo hieman ennen syyskuuta. Flow, perheeni tulee samaan aikaan leipuripäiville mutta onnistun jotenkin sukkeloimaan molempien välillä. Minun äitini ja miehen vanhemmat tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa ja minä taidan emäntänä jännittää tilaisuutta kaikista eniten. Onneksi siskoni tyttökolmikko on mukana, joten tilaisuudesta ei ainakaan tule tylsää :D Flow on hyvä ja sunnuntaina raahaan sinne miehenikin. Sisareni keskimmäinen tulee helsinkiin luokkaretkelle, minä olen flunssassa ja edustan ensimmäisissä miehen sukujuhlissa. Käymme usein kävelyillä merenrannassa ja fiilistelemme lämpimiä iltoja omalla parvekkeellamme, jonne olen asentanut ihanan pallojonon valaisemaan. Kotona on hyvä olla ja kutsua sinne vieraita. 

Syyskuu:

Olen saanut outoja allergiakohtauksia loppukesästä, joten juoksen testeissä, lääkäreillä ja kuvauksissa. Kohtausten aiheuttajaa ei tiedetä, mutta saan oikeanlaisen lääkityksen. Huolestuttaa, mutta koetan olla reipas. Raahaan miehen habitareen ja siskoni Nuuksioon. Teen päivämatkan Porvooseen ystäväni kanssa ja huomaan rakkauskuplassani kaipaavani ystäviäni yllättävän paljon. Käyn koelaulussa erääseen lauluryhmään ja syyskuussa minusta tuleekin sisavainen, yksi seitsemän hengen Sisavaiset lauluryhmää. Osa treenikerroistamme on laulutunteja laulunopettaja Emmi Kujanpään johdolla, joten pääsen musiikkitaloon laulutunneille. Suhde voi hyvin ja täyttää 1,5 vuotta. 

Lokakuu:

Käyn Oulussa kummityttöni synttäreillä, hiljennyn talveen ja pimeyteen, käperryn kotiin sohvalle ja lopetan aktiivisen elämän. Katsomme miehen kanssa sarjoja ja kodin ja työpaikan lisäksi minua näkee salilla. Sisustan kotiani suunnittelen uusia matkoja. Katson Lapin poliiseja niin paljon telkkarista, että koti-ikävä iskee ja ostan extempore lennot kotiin äidin luokse. Käyn verikokeissa, keuhkoröntgenissä, pric-testeissä ja spirometriassa ja lopulta kuun viimeisenä perjantaina lääkäri toteaa minulle määrittelemättömän astman. Outoa, mutta on kiva tietää miksi hengästyn kilometrin matkalla kotiin parissa ylämäessä: keuhkot ovat ihan sökönä ja niiden hoito kestää ainakin puoli vuotta. Lucky me. Lapissa on äiti, siskontyttöjä, sisko, koiria ja hirvipeijaisia. Lappi <3

Marraskuu:

Marraskuussa olimme vain yhden viikonlopun kotona. Ensin olin Lapissa. Marraskuun puolivälissä miehen ystävä meni naimisiin ja minä pääsin aveciksi häihin. Sain kuulla, ettei miehen kaverit inhoakaan minua ja olen jännittänyt häitä ihan turhaan. Kaikki kyläilykutsut vain esitetään miehelleni, joka taas ei kerro niistä minulle. Miehet, toteamme suureen ääneen ja päätämme kommunikoida tästä eteenpäin suoraan naisten kesken. Häät ovat hauskat ja on kiva tutustua uusiin ihmisiin. Seuraavalla viikolla on miehen synttärit ja lähdemme yllätysmatkalle Osloon. Miehen ilme oli ihastuttava, kun hän sai lentokentällä kuoren, jossa luki lopullinen määränpää. Kokeilin myös airbnb:n käyttöä ensimmäistä kertaa ja valitsin hyvin, sillä asunto oli todella mukava ja miehelle mieluisa. Firman pikkujoulut olivat keskiviikkona 25.11. ja onnistuin hienoine tanssimuuveineni pyllähtämään tanssilattialla niin, että vanha tuttu jalkapöydän nivelside venähti. Tehokas 40 min pikkujouluissa, sanoisinko. Seuraavana iltapäivänä oli lähtö Berliiniin pidennetylle viikonlopulle, joten sain lääkäriltä tukisiteen lisäksi kepit, joilla hyppelin sitten ympäri Berliiniä. Järkevämpi olisi jäänyt kotiin, mutta minä se vain kiukutelin senkin loman läpi. Jälkikäteen ajateltuna olisin jäänyt kotiin hoitamaan jalan kuntoon. 

Joulukuu:

Töissä kiire, lahjat ostamatta, jalkaa särkee ja kaikessa tarvitsen apua. Mies vie minut töihin aamulla ja hakee illalla. Käyn joulushoppailemassa keppien ja repun kanssa ja lopulta itken kivusta, kun mies tulee hakemaan minut kotiin. Jalka jo melkein paranee, kunnes hyppelen liian vauhdikkaasti ratikan perään eräiden pikkujoulujen jälkeen. Koko seuraavan viikon tuntuu, että pottuvarvasta pitäisi naksauttaa, mutta eräs lääkäri kauan sitten kielsi sellaisen. En peru suunniteltuja menoja, vaan konkkaan kepeillä kaikissa tilaisuuksissa, joihin olen luvannut mennä. Jalka ei vain parane, joten vihdoin päätän naksauttaa sitä. Särky vaimenee heti, mutta en uskalla lähteä ilman keppejä joulunviettoon. Lennämme Lappiin jouluksi.En tiedä mitään, mikä voittaisi sitä tunnelmaa mikä siellä on. Koristelen kuusen ja teen miehelle lihapullia joulupöytään. Pienet tyypit saavut mummolaan joulunviettoon ja äidin talo käy ahtaaksi. Pelaamme miljoona kertaa Trivial Pursuittia ja minä köllöttelen lähinnä sohvalla. Palaamme heti joulun jälkeen takaisin kotiin. Jalkani on taas venähtänyt ja hermoni alkavat olla jo ihan loppu kepeillä hyppelyyn. Työkaverinikin ihmettelevät, kun jalka ei vain parane. Uusi vuosi tulee kuin hiipien, vietämme sen miehen vanhemmilla blinejä mutustellen ja lopulta omalla kotisohvalla joululahjablenderillä tehtyjä pina coladoja nauttien.

Kuvassa joululahjani, olen unelmoinut tästä vuosia ja tonttuseni oli sen minulle hankkinut <3 

Sellainen oli Kaon vuosi 2015.