Kesäloma kotona?
Minulla on elämäni ensimmäinen neljän viikon kesäloma. Aiemmin, kun lomaa on ollut viikosta kolmeen viikkoon, niin olen viilettänyt sen tukka putkella maailmalla. Kotikoti on kaukana Pohjoisessa, kaverit ympäri Suomea ja pitäähän sitä pikkupikku matkakin tehdä, että saa uusia vaatteita. Tälläkin lomalla minulla oli tarkoitus singota heti Italian jälkeen Lappiin, mutta sitten pistinkin pyllyn maahan ja jäin mietiskelemään asiaa. Halusin olla kotona, ihan omassa kodissani ja tehdä juttuja joita en ehdi ikinä tekemään, koska olen ollut kokoaikaisena töissä ja tehnyt iltaisin koulua, yrittänyt nähdä kavereita ja urheilla siinä välissä.
Niinpä jäinkin kotiin. Ensin oli vuorossa perusteellinen siivous, sitten valmistujaiskahvit (ilman kahvia, liian kuuma) koulukahdeksikolleni, itse todistuksen haku juhlallisesti koulun infosta, kansitetun opparin hakeminen kirjasitomosta ja verotoimistoon kipitys. Jonotettuani puoli tuntia ja päästäni tiskille virkailija kysyi kauppakirjaa (apua, olin hypännyt sen kohdan yli tarvittavien papereiden kohdalta) joten en saanutkaan leimoja papereihini. Seuraavana päivänä sekin onnistui.
Mutta kun nämä ”tärkeät” asiat on hoidettu, niin olen vain lomaillut, nähnyt kavereita, nukkunut pitkään, ottanut aurinkoa ja lukenut kirjaa pihallamme. Aah.
Tänään päätin enemmän ”kotiseutumatkailla” eli en pyrähtänytkään junalla Helsinkiin (eli keskustaan) vaan otin pyörän ja lähdin seikkailemaan Hiekkikseen ja Tikkurilaan. Löysin kirjaston, nuuhkin sireenejä, löysin kokonaisen ostoskadun, söin vähän croisanttia lounaaksi, tarkastin pienen ostarin ja sitten hiljalleen fillaroin takaisin kohti kotia. Pysähtelin vähän väliä, kaupassa ostamassa lisää kokista, ihanan talon edessä (kunhan asukkaat eivät nähneet kun ihastelin niiden taloja ja pihoja), kävin vähän vakoilemassa missä työkaverini asuu (tosi lähellä jee) ja sitten ajoin ehkä maailman kiemuraisinta reittiä kotiin. Kesä <3
Täällä on ihan valtavasti ihania puutaloja, nättejä puutarhoja, syreenit kukkii ja omppu ja kirsikkapuutkin alkavat kukkia, näin juhannusruusuja (ihania) ja söpöjä vajoja, terasseja joilla olisi hyvä juoda aamukahvia ja pellon täynnä heinäpaaleja. Täällä on hyvä tytön asua.
Illalla tuli pieni ystävä koiransa kera kylään. Uuden kodin ihastelun jälkeen kävimme lenkillä, ihastelimme taas heinäpaaleja, lupiinipeltoja, koiranputkia, ilta-auringossa kylpevää hiekkatietä ja ihanaa pikku karvanassua, joka selkeästikin nautti olostaan. Kävelimme melkein koko matkan hiekkateillä, joten vihdoinkin olen löytänyt paikan missä voin juosta! Jee! Siis jos uskallan, sillä päästyäni taas salille en todellakaan halua uutta jalkavammaa..
Pitäisi mennä Ouluun moikkaamaan kummityttöä perheineen ja äiti kyselee joka ilta joko tulen kotiin. En vain millään malttaisi lähteä, kun ilma on niin ihana ja saa vain olla mennä miten haluaa. Ehkä se on ihan kohtuullista, jos viikon verran lomastaan on ihan omassa kodissa.
p.s. koska en viitsinyt kuvata toisten pihoja (tällä kertaa) enkä ottanut iltakävelylle puhelinta mukaan, niin kuva on lainattu osoitteesta yle.fi