Kirjoitusblokki

Olen kirjoittanut tällä viikolla joka päivä blogikirjoituksen. En tykkää tyylistä jolla olen kirjoitellut, se on luisunut jotenkin viralliseksi epäkaomaiseksi, joten olen tuhonnut kaikki kirjoitelmani julkaisemisen sijasta. 

Mistä olisin halunnut teille kirjoitella? No yhestä epäonnistuneesta Daim-kakusta. Ei, se ei palanut, se oli lopulta ihan ok:n näköinen ja maistui ihan hyvältä. Mutta se ei ollut sellainen kuin suunnittelin, joten mielestäni se epäonnistui (kuva ohessa, laitan sen tänne silläkin uhalla, että häpeän liukkaan vaniljakreemin päältä lautaselle liukunutta kuorrutetta. Kuvaa varten lusikoin sen tyynesti takaisin kakun päälle, mutta onhan se vähän reppana..). No, jatkan kehittelyä ja jokin päivä minulla on julkaista täydellisen itse tehdyn Daim-kakun ohje.

Mistäpä muusta koetin höpötellä.. Ai niin, asiakaspalvelusta, siitä kuinka kauheaa se oli kahviloissa työskennellessäni, kun mikään ei riittänyt ja miten ihanaa se on nyt, kun avainasiakkaita on kolmisenkymmentä, heihin on päässyt kunnolla tutustumaan ja yhteistyö todella toimii ja asiakkaani ovat ihania ja kultaisia. Sellaisia joiden takia on herännyt aamulla töihin, vaikka siellä jossain vaiheessa kevättä olikin vähän kökömpi istua. Sellaisia, jotka puhelinsoitollaan piristävät ja jotka lähettelevät minulle virallisia papereita, joista puuttuu pala nurkasta ja johon on liitetty post it lappu ”anteeksi, koirani Bruno söi tästä osan” ja lahjukseksi vielä Dumle-laku. Sellaisia, joiden sähköposteille hihittelee ja joiden soittaessa juoruilee välillä kaikkea muuta kuin työasioita. Ne on ihania! Yritän sanoa sen heille usein. 

Ja oli ihanaa käydä kotona kotona Lapissa ja vielä ihanampaa tullaa omaan kotiin. Jotenkin tämä on ihan eri juttu, kun tämä on minun, tätä ei voi minulta myydä alta pois ja jos joku alkaa metelöimään niin ettei asumisesta tule mitään, niin aion kyllä taloyhtiön hallituksessa tutustua muihin niin hyvin, että voin mennä rimputtelemaan oviekelloa kello kahdelta yöllä, että joko tältä yöltä laitettaisiin se musiikko poies. 

Ja kaikki kukkii! Löysin tänään metsäorvokkeja! Olisin ottanut niistä kuvan, mutta koska sain eilen töistä ihanalta HR-osastolta valmistujaislahjaksi kauniin kukkauhrin- orgidean jota kannoin tänään varovasti kotiin, niin orvokit jäivät nyt kuvailematta. En tiedä miten tästä malttaa lähteä Italiaan viikoksi, kun omenapuutkin alkavat ihan kohta kukkia.. 

Ja oho, minne katosi kirjoitusblokki? Ruutu on täynnä taattua kaomaista höpötystä ja voin taas pitää pikku blogistani. Hii.

Päivän tsemppauskuva: etsin teille netin syövereistä kuvan metsäorvokeista, enjoy! Kuva täältä: Pinkka.fi