Köh köh köh ja pöh

Vapun jälkeisenä aamuna heräsin kurkku kipeänä. 

Koti täytyi laittaa kuntoon lopullisesti, sillä sinne oli tulossa suorastaan kuninkaallisia vieraita, eli bestikseni Oulusta ja eräs morsiokin sitten lauantaina, kunhan yhdet polttarit oltaisiin ensin rymytty läpi. 

Polttarit meni vielä läpi flunssaisena, johonkin kohtaan lauantaiyötä jätin ääneni ja sunnuntaina oli pakko antaa periksi ja jäädä kotiin nukkumaan tyttöjen suunnatessa kohti kaupunkia..

Illalla lepäiltyäni koko päivän oli pakko käydä pyörähtämässä Hemma Beastin keikalla, jotta E näkisi millainen siellä on meininki. Ja hyvähän se oli. Heillä oli tällä kertaa vieraileva tähti lavalla: Voice of Finland voittaja Antti Railio. Nähtiin Antista sitten vähän enemmänkin, kun häiskä esitteli tyytyväisenä rintakarvoitustaan meille eturivin naisille (eturivissa muuten vain, ei fanittamassa erästä kitarista :D)

Sitten elämään mahtuikin vain flunssaa. Kävin töissä ja kotona nukuin koko illan ja yön. Keskiviikkona raahauduttani töihin olisin voinut itkeä väsymyksestä ja varailinkin ajan lääkärille heti aamuksi. Saatuani lääkkeitä ja saikkua (ja nolous, oli niin avonainen mekko ettei sitä perinteistä ”otatko paidan pois niin kuunnellaan keuhkoja” kommenttia tullut..) livistin takaisin töihin. Saatuani työt siihen kuntoon, että voisin viettää pe saikulla ja  viikon lomalla olikin aika kipitellä koululle oppariseminaariin.

Olettekos ikinä pitäneet seminaaria äänellä jota ei ole? No meni se jotenkin ja onneksi siellä oli vain minä, ohjaaja ja opponoitavani. Lisäksi yskin kohteliaasti koko opponenttini esityksen ajan. Oli tosi tieteellinen olo. Seminaarin jälkeen kävin ostamassa piccolopullon Nicolas Feuillatte sampanjaa ja ryömin kotiin lepäämään.

Seuraavana päivänä toteutin sen, mistä olen monesti kipeänä haaveillut: lensin kotiin äidin luo lepäämään. Noin tunti lennon lähtöä ennen juoksin sekopäisenä ympäri kämppää etsimässä passiani (jota ei edes katsottu missään) ja tiesin tasan tarkkaan, miksi ihmisen ei kuulu matkustaa kipeänä. Passi löytyi ja taksikin löysi uuden asuinalueen ihan kivasti. Katselin haikeana koivuja joissa oli jo lehtien alut ja metsiä täynnä valkovuokkoja tietäen, että Lapissa saisi palella vielä viikkoja. Ehdin kuitenkin ajoissa lennolle ja pääsin kotiin.

Täällä onkin sitten köhisty ja pöhisty ja nukuttu ja yskitty ja yskitty ja yskitty. Perjantaina en enää halunnut yskiä, sillä selkälihaksiin sattuu ihan sikana. Ei se yskä ole siitä välittänyt. Väsynytkin olen kuin vanha tiskirätti, koska heräilen öisin yskimään tunnin parin välein. No, nyt on ainakin aikaa levätä ja taidankin kavuta taas tuonne sohvalle köllimään..

Hyvää äitienpäivää!