Kummallista hammashoitoa Vantaalla
Nyt täytyy kyllä todeta, että meillä Vantaalla on aika ihmellinen hammashoito.
Syksyllä jouduin soittamaan särkypäivystykseen, kun vasenta puolta poskesta särki, enkä saanut enää suuta auki. Pelkään hammaslääkäriä, joten douppaan itseni diapamilla ennen sinne menoa. Diapam yhdistettynä paniikkiin tekee asioimisesta hieman sekavaa, enkä siis pysty aina pitämään siellä puoliani.
Jouduin odottamaan yli kuukauden järkyttävän säryn kanssa viisaudenhampaan poistoa. Siitä on kerrottu tarkemmin täällä. Lopulta olin niin onnellinen kun hampaat poistettiin ja odottelin että kipu lakkaisi ja saisin taas suun auki. Meni kaksi viikkoa, kolme ja sitten neljä. Kuukausi. Kaverit rauhoittelivat, että menee aikansa että suu paranee ja hampaan jättämä aukko menee kiinni. Tammikuussa aukko oli melko kiinni, mutta kipu taas paheni.
Tällä kertaa yritin toimia ajoissa, enkä odottaa siihen asti, että on ihan pakko mennä päivystykseen. Soitin sinne eräs iltapäivä, että onko asiani akuutti eli kannattaako minun yrittää saada seuraavalle päivälle päivystysaikaa. Kyllä oli, joten sovin etäpäivän töistä ja lupasin ilmoittaa mihin aikaan menen hammaslääkäriin. Aamulla soittaessani päivystysaikaa hoitaja sanoikin, ettei minulla ole akuuttia hätää, vaan kipu on leukaperäistä ja johtuu siitä että puren hampaita öisin yhteen. Hän varasi minulle ajan purentakiskon tekoa varten helmikuulle. Tiedustellessani mitä kivulle teen, hän kehotti syömään kipulääkettä. Voisin kuulemma vielä soittaa maanantaina päivystysaikaa jos haluaisin. Kysyin vähän lannistuneena, että miten tilanne olisi muuttunut maanantaihin mennessä, kun he eivät tee kerran kivun aiheuttajalle mitään. Muistissa oli edellinen päivystyksestä kivun kanssa kotiin lähettäminen.
Niinpä odotin Helmikuulle. Järjestin taas etäpäivän, että pääsen hammaslääkärille vähin vaivoin (työpaikka on espoossa ja sinne kestää matkustaa tunnin verran). Psyykkasin itseäni, että hyvin se menee, otin diapamia ja huristin bussilla kohti hammashoitolaa. Sain ihania viestejä ystävältäni, joka heitti niin törkeää läppää kaikesta, että naureskelin niille ääneen. Aulassa se haju iski taas vastaan. Teki mieli käydä oksentamassa, kun pelotti taas niin paljon. Istuin kuitenkin rauhallisena aulassa (kiitos diapamien) ja odotin vuoroani.
Lopulta se tulikin. Menin huoneeseen. Hammaslääkäri istui koneella. Seisoin siinä takki ja laukku sylissä, aioin laittaa ne naulakkoon, kun hammaslääkäri alkoi kysellä käyntini syytä. Hämmennyin, istahdin tuolille ja kerroin tarinaani jo syyskuussa alkaneesta kivusta. Hammaslääkäri tiukkasi minulta perustarkastuksen tietoja ”kun ei täällä ole muuta tietoa kuin särkypäivystys ja hampaanpoisto”. Kerroin käyneeni viimeksi perustarkistuksessa kesäkuussa omalla hammaslääkärilläni Kemijärvellä. Kerroin etten voi akuutissa särkytapauksessa mennä sinne, koska se on niin kaukana. Hammaslääkäri ilmoitti minulle, että minun olisi pitänyt käydä ensin perustarkastuksessa ennen kuin tulin specialistille, mutta päätti sitten kuitenkin kurkistaa suuhuni. Minä katselin häntä hyvin hämmentyneenä, koska heidän oma ajanvarauksensa minut oli tänne laittanut, en minä itse ollut keksinyt odottaa kuukautta kivun kanssa aikaa juuri hänelle. Miten tällaisesta asiasta voidaan syyllistää asiakasta?
Hampaissa ei näkynyt ihmeellistä vikaa. Vähän hammaskiveä (varmaan onkin, kun en ole saanut suuta niin isolle, että hampaat voisi pestä sähköhammasharjalla). Hammaslääkäri tutki purentaa ja minun piti oikein kovasti louskuttaa hampaita yhteen värjäyspaperia vasten yhä uudestaan ja uudestaan. Se sattui, ihan vitusti. Hän tiukkasi miksei viisureita ole poistettu aiemmin. Kerroin että olen pelkopotilas ja että ne sovittiin otettavaksi pois vain jos ne tulehtuvat. En kuulemma voi saada purentakiskoa ennen kuin ne on otettu pois. Äkkiä hän kysyi syönkö purkkaa. Vastasin syöväni. Se oli kuulemma vihoviimeinen tässä vaivassa ja piti jättää heti pois. Kerroin ettei purkka kipeytä leukaa, vaan särky on pahin aamuisin. Mutta purkka oli julistettu pannaan.
Sitten louskutin yhä uudelleen väripaperia. Ei kuulemma näkynyt epätasaisuuksia. Louskiutin uudelleen, silleen kunnolla niin että väri tarttuu hampaisiin. Se oli vähän hankalaa kun sattui, mutta lopulta he olivat kutakuinkin tyytyväisiä. Jokin paikka on liian korkea ja sitä hiottiin. Jännityin sekuniissa, johon lääkäri totesi, että eihän tämä satu. Muistutin peloistani ja hän totesi että taitaa siinä porassa olla aika ikävä ääni. Niin. Katsos hammaslääkäri kun niin minulle on sanottu aiemminkin ettei tämä satu, sinut on puudutettu ja sitten se jumalaton kipu iskee. Ja se sattuu. Lukisit paperini etkä äyskisi minulle. Porauksen jälkeen lääkäri kokeili vielä leukalihaksiani, testasi mikä sattuu ja mikä ei. Kaikki vasemmalla puolen saattuu. mikään ei satu oikealla puolen. Lopulta pyysin että hän lopettaisi tutkimisen, koska se sattui liikaa.
Tämän jälkeen lääkäri piti vielä saarnan purkan vaaroista. Kysyin millä kestän jatkuvan kivun tuon odotteluajan, johon sain leukaa venyttäviä ohjeita. Sitten hän ketoi kuin idiootille, kuinka en voi haukata omenaa isoina haukkuina, vaan kaikki pitää leikata ohuiksi siivuiksi. Saatoin olla vähän hidas lääkkeiden takia, mutta en ole vähäjärkinen. Miten hammaslääkäri oikein kuvittelee minun syöneen viimeiset 5 kuukautta? Hän vielä toisteli ettei saa syödä mitään isoa, mikä sattuu leukaperään, vaan pitää tosiaan muistaa syödä pieniä palasia. Sitten sainkin nousta ylös. Lääkäri täsmensi minulle ettei todellakaan voi tehdä purentakiskoa ennen kuin perustarkastus on tehty ja senkin jälkeen pitää vielä poistattaa viisaudenhampaat. Hän kuulemma laittaa minut jonoon perustarkastukseen ja jono on 4-6 kk pitkä. Katsoin epäuskoisena kelloa. Vastaanottoajastani oli vielä 35 minuuttia jäljellä. Suutani tutki hammaslääkäri, joka laittaa minut 4-6 kk jonoon sen sijaan että tekisi tarkastuksen itse.
No, menin ajanvarauskoppiin. Sain ajan hammaskiven poistoon. (Mitenköhän se tehdään kun suu ei aukene?) ja pääsin jonottamaan perustarkastukseen. Ei, ei mitään pikatietä kivun takia. Jonon perälle vain neiti hyvä. Varasin itsepäisesti ajan viisaudenhampaiden poistoon heti kun se on mahdollista. Minun logiikalla se olisi hyvä olla hoidettuna pois alta ennen sitä perhanan perustarkastusta.
Kävelin aulaan järkyttyneenä saamastani kohtelusta. Taas kerran. Hukkasin puoli työpäivää menemällä vastaanotolle joka ei tehnyt kivun alkuperälle mitään. Mieheni joutui lähtemään etuajassa töistä, sillä en saa diapamhuuruisena mennä yksin kotiin (jännä et saan kuitenkin diapamia nauttineena yksin matkustaa sinne hoitolaan). Minulle oltiin töykeitä, äyskittiin ja syyllistettiin hammaslääkärin ajan tuhlaamisesta, vaikka olin toiminut vain ja ainoastaan särkypäivystyksen ohjeiden mukaisesti. Jos he olisivat kertoneet tarvitsevansa perustarkastuksen tiedot, olisin voinut tilata ne omalta hammaslääkäriltäni. Mutta ilmeisesti on kivempi tuhlata ihmisen aikaa ja tiuskia potilaille.
Ilmeisesti Vantaan hammashoidolta menee vuosi, ennen kuin he ehkä saavat jotain tehtyä potilaalle, joka tulee suun aukenemisongelman kanssa päivystykseen. Hienoa että tuo suun avaamisongelma on kuitenkin heitän päivystykseentulokriteereissä. Itkettää ajatella, että joudun odottamaan ehkä puoli vuotta, ennen kuin tämä kipu lakkaa.
Tai siis anteeksi, hoidettiinhan minua. Se on se purkka. Älä syö purkkaa, niin kohta särky lakkaa.